Actions

Suositukset eri objektityyppien digitointiin

From Digitoinnin laadunhallinta


Tässä luvussa esitellään suosituksia eri objektityyppien digitointiin. Objektityyppien jaottelu noudattaa FADGI-suosituksen ja analysointiohjelmistojen noudattamaa jaottelua.

Alkuperäisiä suosituksia on lokalisoitu muun muassa muokkaamalla tiedostomuotoja koskevat suositukset PAS-palveluiden määrittelyiden mukaisiksi ja lisäämällä huomioita objektityyppikohtaisiin suosituksiin.

Jokaiseen alalukuun sisältyvissä taulukoissa on esitetty digitoinnin laadun mittareiden tavoitearvot kunkin laatutason saavuttamiseksi.

Eri mittareille annettu painoarvo vaihtelee objektityypeittäin, ja joissakin objektityypeissä ei hyödynnetä kaikkia mittareita. Jotkin mittareista ovat luonteeltaan informatiivisia eli ne eivät vaikuta digitaalisen kuvan laatutason määrittymiseen. Informatiiviset mittarit erottuvat taulukoissa tummemmalla taustavärillä.

Läpivalaistavia aineistoja koskevissa suosituksissa kolmen laadun mittarin (sävyvaste, valkotasapainon virhe ja valoisuuden tasaisuus) tavoitearvot ovat edelleen kehitystyön kohteena ja siksi luonteeltaan tilapäisiä. Ne erottuvat taulukoissa harmaina riveinä.

Laatutaso määritellään käyttämällä targettia ja analysointiohjelmistoa. Lue lisää: Ohjelmistot ja targetit ja Targettien ja analysointiohjelmistojen käyttö.

Objektityyppikohtaisiin suosituksiin sisältyy myös parhaita käytäntöjä ja muita eri objektityyppien digitoinnissa huomioitavia seikkoja.

Huom! FADGI-suosituksen suhtautuminen tavoiteresoluutioihin poikkeaa merkittävästi Suomen museokentän käytännöistä. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.

Huom! Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia, kuten määrityksiä arkistoitavien erikoisaineistojen digitointiin ja vaatimuksia hävittämiseen tähtäävään digitointiin. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Valokuvat, painotuotteet ja vedokset

(Prints and photographs)

Tämä objektityyppi sisältää valokuvavedokset, grafiikan lehdet ja vedokset (syväpaino, litografiat jne.), piirustukset, osan maalauksista (esim. vesivärityöt), ja osan kartoista. Ylisuurille aineistoille, rariteeteille ja muille erityisaineistoille, maalauksille ja muulle kaksiulotteiselle taiteelle on omat suositukset.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositellut tekniikat

  • Rumpuskannerit
  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C

Kuvatiedoston ominaisuudet: valokuvat, painotuotteet ja vedokset

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 250ppi ≥ 400 ppi ≥ 600 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 tai 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Väri Väri

Laadun mittarit: valokuvat, painotuotteet ja vedokset

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 6 < 4,5 < 3 < 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25

Huomioitavaa

  • Valokuvien minimiresoluutioksi neljän tähden laatutasolla katsotaan 600 ppi alkuperäisessä koossa. Etenkin pienikokoiset alkuperäisaineistot on suositeltavaa digitoida vähimmäissuosituksia korkeammalla resoluutiolla, jotta arkistotallenne on riittävän kokoinen jatkokäyttöä varten. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
  • Valokuviin syntyy monenlaisia silmällä havaittavia ikääntymisen merkkejä, joista monet voidaan minimoida käyttämällä tiettyjä digitointitekniikoita (esimerkiksi ristipolarisaatiota hopeapeilivaurioita kärsineiden valokuvien digitointiin). Näiden tekniikoiden soveltaminen ei kuulu tämän asiakirjan piiriin, mutta niistä löytyy tietoa ajantasaisesta valokuvauskirjallisuudesta.
  • FADGI-suositus hyväksyy myös vaihtoehtoiset digitointimenetelmät, kuten kuvien yhteenliittämisen (stitching), jolloin originaali kuvataan osissa. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
  • FADGI-suositus hyväksyy tasoskannereiden käytön valokuvien digitoinnissa, mutta käyttäjän tulisi olla tietoinen siitä, että kuvat voivat toistua tasoskannerilla eri tavalla kuin digitoitaessa kameralla tai kirjaskannerilla. Lisäksi skannerin lasilla ja optiikassa oleva pöly ja lika tallentuvat myös digitaaliseen kuvaan.
  • Digitaaliset pölynpoistotekniikat digitointiprosessin aikana ovat kiellettyjä. Lähtökohtaisesti konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa originaalit ennen digitointia. Pölynpoistoa ei suositella arkistotallenteille. Pölynpoisto koskee vain digitointiprosessissa tallentunutta pölyä ja muita epäpuhtauksia.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Originaalin pitäminen suorana alipainepöydän avulla vaatii konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksynnän. Originaalin läpi alipainekanaviin virtaava ilma voi pysyvästi heikentää joitakin originaaleja. Alipainepöytää voi käyttää, jos se ei vahingoita alkuperäisaineistoa.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Diakuvat: 35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Transparencies: 35 mm up to 4” x 5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset diapositiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Filmiskannerit
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit

Kuvatiedoston ominaisuudet: diakuvat

(35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 1000 ppi ≥ 2000 ppi ≥ 3000 ppi ≥ 4000 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)

Laadun mittarit: diakuvat

(35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi

(kolorimetrinen)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue(d-max miinus d-min) 3,5 3,8 3,9 4,0
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02

Huomioitavaa

  • Ammattitaidon merkitys korostuu diafilmien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
  • 5000 K:n valonlähteen (esim. valopöydän) ja kalibroidun digitointiympäristön käyttö on ratkaisevan tärkeää.
  • Diafilmien tiheintä/tumminta kohtaa indikoiva d-max-arvo voi olla lähes 4,0. Filmin tihein kohta (korkea d-max) voi lisäksi sijaita filmin vähiten tiheän kohdan (esim. d-min 0,05) vieressä. Toisin sanoen diafilmin kontrasti voi olla suuri pienelläkin alueella. Tämä filmin tiheyden laaja vaihtelu on haastavaa optiikalle ja kuvakennoille. Dynaamisen alueen puutteet digitointijärjestelmässä johtavat heikkoihin valon ja varjon yksityiskohtiin sekä huonoon värintoistoon. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut, objektiivit vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
  • Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
  • Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
  • Skannerin profilointi ei takaa sen FADGI-yhteensopivuutta tai tarkkaa värintoistoa. Profiloinnilla ei voi palauttaa värejä tai yksityiskohtia, jotka katoavat digitointiprosessissa. Käytä läpivalaistavien aineistojen digitointiin soveltuvaa targettia (esim. Q60-IT8-targetti). Paras työnkulku on raakatiedoston tallentaminen, sen säätäminen kalibroidussa ympäristössä ja asianmukaisen väriprofiilin lisääminen korjattuun tiedostoon.
  • Kodachrome-filmejä ei voi profiloida oikein käyttämällä Ektachrome IT-8 -targettia. Kodachrome IT8 -targetit ovat hyvin harvinaisia mutta lähes välttämättömiä Kodachrome-filmien asianmukaista digitointia varten. Ammattimaisesti tuotetun Kodachrome ICC  väriprofiilin hyödyntäminen on ehkä paras ratkaisu ongelmaan.
  • Värillisiä diapositiiveja digitoitaessa digitaalisen kuvan sävyasteikon ja väritasapainon on vastattava originaalia, jotta alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy laadullinen ja sisällöllinen eheys.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Diakuvat: 9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat

(Photographic Transparencies 4” x 5” and larger)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset diapositiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Filmiskannerit
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit

Kuvatiedoston ominaisuudet: diakuvat

(9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)¹ ≥ 500 ppi ≥ 1000 ppi ≥ 1500 ppi ≥ 2000 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)

Laadun mittarit: diakuvat

(9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi

(kolorimetrinen)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue

(d-max miinus d-min)

3,5 3,8 3,9 4,0
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle)
≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe

(kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)

≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02

¹ Suurikokoisten diafilmien todelliset resoluutiot saattavat ylittää tämän suosituksen, mutta korkeammilla resoluutioilla digitoitaessa tiedostojen käytännöllinen maksimikoko voi ylittyä.

Huomioitavaa

  • Ammattitaidon merkitys korostuu diafilmien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
  • 5000 K:n valonlähteen (esim. valopöydän) ja kalibroidun digitointiympäristön käyttö on ratkaisevan tärkeää.
  • Diafilmien tiheintä/tumminta kohtaa indikoiva d-max-arvo voi olla lähes 4,0. Filmin tihein kohta (korkea d-max) voi lisäksi sijaita filmin vähiten tiheän kohdan (esim. d-min 0,05) vieressä. Toisin sanoen diafilmin kontrasti voi olla suuri pienelläkin alueella. Tämä filmin tiheyden laaja vaihtelu on haastavaa optiikalle ja kuvakennoille. Dynaamisen alueen puutteet digitointijärjestelmässä johtavat heikkoihin valon ja varjon yksityiskohtiin sekä huonoon värintoistoon. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
  • Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
  • Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
  • Skannerin profilointi ei takaa sen FADGI-yhteensopivuutta tai tarkkaa värintoistoa. Profiloinnilla ei voi palauttaa värejä tai yksityiskohtia, jotka katoavat digitointiprosessissa. Käytä läpivalaistavien aineistojen digitointiin soveltuvaa targettia (esim. Q60-IT8-targetti). Paras työnkulku on raakatiedoston tallentaminen, sen säätäminen kalibroidussa ympäristössä ja asianmukaisen väriprofiilin lisääminen korjattuun tiedostoon.
  • Kodachrome-filmejä ei voi profiloida oikein käyttämällä Ektachrome IT-8 -targettia. Kodachrome IT8 -targetit ovat hyvin harvinaisia, mutta lähes välttämättömiä Kodachrome-filmien asianmukaista digitointia varten. Ammattimaisesti tuotetun Kodachrome ICC  väriprofiilin hyödyntäminen on ehkä paras ratkaisu ongelmaan.
  • Värillisiä diapositiiveja digitoitaessa digitaalisen kuvan sävyasteikon ja väritasapainon on vastattava originaalia, jotta alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy laadullinen ja sisällöllinen eheys.
  • Jotta originaalin kaikki yksityiskohdat saadaan tallennettua, voi olla tarpeen kuvata suuret diakuvat useassa osassa ja liittää osat yhteen. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Negatiivit: 35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Negatives: 35mm up to 4”x5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset negatiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Filmiskannerit
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit

Kuvatiedoston ominaisuudet: negatiivit

(35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 1000 ppi ≥ 2000 ppi ≥ 3000 ppi ≥ 4000 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)

Laadun mittarit: negatiivit

(35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi

(kolorimetrinen)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue(d-max miinus d-min) 3,5 3,8 3,9 4,0
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle)
≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe

(kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)

≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02

Historian saatossa on käytetty monia filmiprosessien ja vedostusmateriaalien yhdistelmiä. Negatiivista ei ole mahdollista luoda digitaalista kuvaa siten, että tuloksena olisi tarkka esitys siitä, miltä kuva on mahdollisesti näyttänyt kyseisen aikakauden alkuperäisillä materiaaleilla ja prosesseilla vedostettuna.

Negatiivit (erityisesti värifilmit) voivat kärsiä myös ikääntymisestä. On mahdotonta visualisoida värinegatiivin alkuperäistä väriä, koska filmin oranssi tai punainen ulkoasu on ensisijaisesti värimaski, joka on aikanaan luonut asianmukaiset edellytykset negatiivin vedostamiseksi valokuvapaperille. Kyseinen väriaine sekä filmin muut väriainekerrokset haalistuvat ajan mittaan. Niihin vaikuttavat muun muassa lämmölle ja virheelliselle käsittelylle altistuminen.

Nykyinen käytäntö, jossa digitoidaan värinegatiivi, tehdään käänteiskuva ja värikorjataan positiivikuva, ei tuota tarkkaa kopiota alkuperäisestä kuvasta sellaisena kuin se olisi näyttänyt valokuvapaperille vedostettuna.

Lisäksi ennen vuotta 1975 valmistettuja negatiivifilmejä (C22-prosessi) ei ole mahdollista digitoida laadukkaasti. Vuoden 1995 jälkeen valmistetut filmit suunniteltiin digitoitavaksi kehittyneillä digitaalisilla valokuvajärjestelmillä, joita käytettiin juuri ennen digitaalikameroiden aikakautta (Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Photographic_film)

Negatiivien digitointi vastaa negatiivien vedostamista pimiössä, ja lopputulos on hyvin riippuvainen digitoijan ammattitaidosta ja visuaalisesta käsityskyvystä. Tämä työ tulee suorittaa kalibroidussa digitointiympäristössä.

Värien säätämiseen on suositeltavaa käyttää värinegatiivien inversio- ja värinkorjausohjelmistoja (esim. VueScan, Silverfast, Viesus).

Huomioitavaa

  • Ammattitaidon merkitys korostuu negatiivien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
  • Varmista että digitoit negatiivit suorassa ja oikein päin etkä peilikuvina. Kuvaamalla digitoitaessa negatiivit asetetaan emulsio alaspäin, kiiltävä puoli kameraa kohden. Lasinegatiivit on suositeltavaa kuvata emulsiopuoli ylöspäin, jolloin ne digitoituvat peilikuvana. Varmista, että arkistotallenteessa kuva on oikein päin.
  • Kun negatiivit (esim. nitraattinegatiivit) digitoidaan kuvaamalla valopöytää käyttäen, on valopöytä varustettava ilmavälillä lämmön haihduttamiseksi.
  • Negatiiveja digitoitaessa on varottava kuvan yksityiskohtien leikkautumista ja säilytettävä valojen ja varjojen yksityiskohdat, sillä negatiivien tummuus saattaa vaihdella ruudusta toiseen. 8-bittisellä asteikolla mitatut arvot eivät saisi olla alle 5 varjokohdissa eivätkä yli 250 kirkkaissa kohdissa.
  • Negatiivifilmien tiheys ja kontrasti vaihtelee suuresti. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
  • Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
  • Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
  • Negatiivifilmeille on saatavissa vähän targetteja (esim. ISA Standard Format Film Targets) ja kalibrointiohjelmistoa voi olla vaikea löytää. Siksi on suositeltavaa määrittää valotus manuaalisesti digitoitavan kuvan valojen ja varjojen sekä keskisävyn mittausten perusteella. Näitä asetuksia voidaan joutua muuttamaan jokaisella digitointikerralla originaalin mukaisesti.
  • Kapeakaistaisen sinisen valon käyttö mustavalkonegatiivejä monokromaattisella (mustavalko) kameralla digitoitaessa parantaa todistetusti resoluutiota ja vähentää Newtonin renkaiden vaikutuksia, silloin kun filmi digitoidaan lasin välissä.
  • Negatiiveja digitoidaan voimakkaasti suurentaen, mikä lisää myös tärinän ja muiden kuvan laatuun vaikuttavien tekijöiden vaikutusta. Tästä syystä laadun tarkkailu analysointiohjelmistoilla ja refenssikohteilla eli targeteilla on erityisen suositeltavaa.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia (ei anti-Newton lasia), jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Negatiivit: 9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat

(Photographic Negatives 4” x 5” and larger)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset negatiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit

Kuvatiedoston ominaisuudet: negatiivit

(9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)¹ ≥ 500 ppi ≥ 1000 ppi ≥ 1500 ppi ≥ 2000 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista) Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)

Laadun mittarit: negatiivit

(9 x 12 cm / 4” x 5” -kokoiset ja suuremmat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi

(kolorimetrinen)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue(d-max miinus d-min) 3,5 3,8 3,9 4,0
Sävyvaste (OECF) *L
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle)
≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe

(kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)

≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02

¹ Suurikokoisten negatiivien todelliset resoluutiot saattavat ylittää tämän suosituksen, mutta korkeammilla resoluutioilla digitoitaessa tiedostojen käytännöllinen maksimikoko voi ylittyä.

Historian saatossa on käytetty monia filmiprosessien ja vedostusmateriaalien yhdistelmiä. Negatiivista ei ole mahdollista luoda digitaalista kuvaa siten, että tuloksena olisi tarkka esitys siitä, miltä kuva on mahdollisesti näyttänyt kyseisen aikakauden alkuperäisillä materiaaleilla ja prosesseilla vedostettuna.

Negatiivit (erityisesti värifilmit) voivat kärsiä myös ikääntymisestä. On mahdotonta visualisoida värinegatiivin alkuperäistä väriä, koska filmin oranssi tai punainen ulkoasu on ensisijaisesti värimaski, joka on aikanaan luonut asianmukaiset edellytykset negatiivin vedostamiseksi valokuvapaperille. Kyseinen väriaine sekä filmin muut väriainekerrokset haalistuvat ajan mittaan. Niihin vaikuttavat muun muassa lämmölle ja virheelliselle käsittelylle altistuminen.

Nykyinen käytäntö, jossa digitoidaan värinegatiivi, tehdään käänteiskuva ja värikorjataan positiivikuva, ei tuota tarkkaa kopiota alkuperäisestä kuvasta sellaisena kuin se olisi näyttänyt valokuvapaperille vedostettuna.

Lisäksi ennen vuotta 1975 valmistettuja negatiivifilmejä (C22-prosessi) ei ole mahdollista digitoida laadukkaasti. Vuoden 1995 jälkeen valmistetut filmit suunniteltiin digitoitavaksi kehittyneillä digitaalisilla valokuvajärjestelmillä, joita käytettiin juuri ennen digitaalikameroiden aikakautta (Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Photographic_film)

Negatiivien digitointi vastaa negatiivien vedostamista pimiössä, ja lopputulos on hyvin riippuvainen digitoijan ammattitaidosta ja visuaalisesta käsityskyvystä. Tämä työ tulee suorittaa kalibroidussa digitointiympäristössä.

Värien säätämiseen on suositeltavaa käyttää värinegatiivien inversio- ja värinkorjausohjelmistoja (esim. VueScan, Silverfast, Viesus).

Huomioitavaa

  • Ammattitaidon merkitys korostuu negatiivien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
  • Varmista että digitoit negatiivit suorassa ja oikein päin, etkä peilikuvina. Kuvaamalla digitoitaessa negatiivit asetetaan emulsio alaspäin, kiiltävä puoli kameraa kohden. Lasinegatiivit on suositeltavaa kuvata emulsiopuoli ylöspäin, jolloin ne digitoituvat peilikuvana. Varmista, että arkistotallenteessa kuva on oikein päin.
  • Kun negatiivit (esim. nitraattinegatiivit) digitoidaan kuvaamalla valopöytää käyttäen, on valopöytä varustettava ilmavälillä lämmön haihduttamiseksi.
  • Negatiiveja digitoitaessa on varottava kuvan yksityiskohtien leikkautumista ja säilytettävä valojen ja varjojen yksityiskohdat, sillä negatiivien tummuus saattaa vaihdella ruudusta toiseen. 8-bittisellä asteikolla mitatut arvot eivät saisi olla alle 5 varjokohdissa eivätkä yli 250 kirkkaissa kohdissa.
  • Negatiivifilmien tiheys ja kontrasti vaihtelee suuresti. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
  • Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
  • Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
  • Negatiivifilmeille on saatavissa vähän targetteja (esim. ISA Standard Format Film Targets), ja kalibrointiohjelmistoa voi olla vaikea löytää. Siksi on suositeltavaa määrittää valotus manuaalisesti digitoitavan kuvan valojen ja varjojen sekä keskisävyn mittausten perusteella. Näitä asetuksia voidaan joutua muuttamaan jokaisella digitointikerralla originaalin mukaisesti.
  • Kapeakaistaisen sinisen valon käyttäminen mustavalkonegatiiveja monokromaattisella (mustavalko) kameralla digitoitaessa parantaa todistetusti resoluutiota ja vähentää Newtonin renkaiden vaikutuksia, silloin kun filmi digitoidaan lasin välissä.
  • Negatiiveja digitoidaan voimakkaasti suurentaen, mikä lisää myös tärinän ja muiden kuvan laatuun vaikuttavien tekijöiden vaikutusta. Tästä syystä laadun tarkkailu analysointiohjelmistoilla ja refenssikohteilla eli targeteilla on erityisen suositeltavaa.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia (ei anti-Newton lasia), jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Maalaukset ja muu kaksiulotteinen taide

(Paintings and Other Two-Dimensional Art (Other Than Prints))

Objektityyppi sisältää maalaukset ja kaksiulotteisen taiteen, jotka eivät ole valokuvia, painotuotteita tai vedoksia.

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit
  • Tasoskannerit

Kuvatiedoston ominaisuudet: maalaukset ja muu kaksiulotteinen taide

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 300 ppi ≥ 450 ppi ≥ 600 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
SRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri (originaalisa riippuen) Harmaasävy tai väri (originaalisa riippuen) Väri Väri

Laadun mittarit: maalaukset ja muu kaksiulotteinen taide

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 6 ≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25


Huomioitavaa

  • Maalauksien ja muun kaksiulotteisen taiteen minimiresoluutioksi neljän tähden laatutasolla katsotaan 600 ppi alkuperäisessä koossa. Useimmiten resoluution on tarpeen olla korkeampi kuin 600 ppi, koska teosten yksityiskohtien taso ylittää tämän minimiarvon. Etenkin pienikokoiset alkuperäisaineistot on suositeltavaa digitoida vähimmäissuosituksia korkeammalla resoluutiolla, jotta arkistotallenne on riittävän kokoinen jatkokäyttöä varten. On tärkeää valita sopiva resoluutio objektin fyysisten ominaisuuksien sekä sen koon ja halutun detaljitason perusteella. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
  • Taiteen digitointi on kulttuuriperintöaineistojen digitoinnin ainutlaatuinen osa-alue, jossa ei ole vielä löydetty vastauksia muun muassa seuraaviin haasteisiin:
    • Ihmissilmä pystyy erottamaan paljon laajemman väriasteikon kuin useimmissa ICC-väriprofiloiduissa ympäristöissä on mahdollista esittää.
    • Digitaalisissa kuvatiedostoissa käytetyt värimallit eivät vastaa ihmissilmän havaintoa.
    • Dynaaminen alue valosta varjoon voi olla äärimmäinen.
    • Kirkkaiden kohtien heijastukset peittävät yksityiskohtia.
    • Pintatekstuuri voi olla tärkeä teoksen luonteen kannalta.
  • Nykyiset parhaat käytännöt suosittelevat usein ICC-väriprofiileja hyödyntäviä värihallittuja työnkulkuja, mutta tiettyjen objektien kohdalla voi olla tarpeen tehdä työnkulun testejä sopivimman digitointiprosessin löytämiseksi. Tämä saattaa olla tarpeellista esimerkiksi ristipolarisointia käytettäessä. Tällöin ammattitaidon merkitys korostuu.
  • Joitakin teoksia digitoitaessa vakioidusta ICC-väriprofiloidusta ympäristöstä on vain vähän hyötyä, sillä targetin kohdevärit eivät välttämättä vastaa taideteoksissa käytettyjä värejä.
  • Lämmittäviä valonlähteitä tulisi välttää, etenkin jos ne joudutaan asettamaan lähelle maalausta.
  • Kaksiulotteinen teos voidaan kuvata myös useassa osassa, ellei siinä ole taitoksia tai ryppyjä. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
  • Teos on harvoin aidosti kaksiulotteinen. Jos originaalin pintatekstuuri on tärkeä, kameran yksittäisen kuvan tallennuskyky voi rajoittaa digitoinnin laatua. Kuvaaminen osissa ja kuvien yhteenliittäminen (stitching) muuttaa kolmiulotteisen informaation esitystä, ja osien yhdistäminen yhdeksi kuvaksi on epäluotettavaa.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Ylisuuret objektit: Kartat, julisteet ja muut aineistot

(Oversize Items: Maps, Posters, and Other Materials)

Suositeltavat tekniikat

  • Digitaalikamerat
  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät
  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C

Kuvatiedoston ominaisuudet: ylisuuret objektit

(kartat, julisteet ja muut aineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 tai 16 8 tai 16
Väriavaruus¹ Gray Gamma 2.2
SRGB
Gray Gamma 2.2
SRGB
Adobe 1998
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
SRGB
Adobe 1998
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
SRGB
Adobe 1998
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri

Laadun mittarit: ylisuuret objektit

(kartat, julisteet ja muut aineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 6 ≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25

¹ Gray Gamma 2.2 -väriavaruus soveltuu vain mustavalkoisille originaaleille.

Suurikokoisten aineistojen digitoinnissa käytetään kolmea perusmenetelmää. Ensimmäinen niistä on koko originaalin kuvaaminen yhdellä otolla. Parhailla kennoilla ja objektiiveilla tämä metodi voi tuottaa korkealaatuisia tuloksia, jos originaali on suhteellisen pieni, mutta suuremmille originaaleille se ei riitä.

Toinen metodi on lineaarisen digitointijärjestelmän käyttö. Tällöin originaali digitoidaan rivi kerrallaan ja näistä riveistä koostetaan lopullinen kuvatiedosto. Menetelmällä voidaan saada aikaan korkeampiresoluutioisia kuvia. Kuvan resoluutiota rajoittavat kennon ja käytettävissä olevien objektiivien koko.

Kolmas metodi objektin kuvaaminen useassa osassa ja osien liittäminen yhteen kuvankäsittelyohjelmiston avulla (stitching). Tällöin on varmistettava, että kaikki kuvan osat ovat kaikilta osin laadullisesti identtisiä, jotta ne on mielekästä liittää yhteen. Tämä menetelmä ei rajoita resoluutiota tai originaalin kokoa. Ainoa rajoittava tekijä on arkistotallenteen suurin sallittu tiedostokoko (esim. TIFF 4Gt). Menetelmä kuitenkin heikentää usein kuvan geometristä tarkkuutta ja resoluutiota.

Geometrinen tarkkuus voi vaihdella merkityttävästi valitun metodin ja käytössä olevien digitointijärjestelmien mukaan. Kaikki mainitut metodit voivat tuottaa sekä erittäin tarkkoja että tarkkuudeltaan heikkoja digitaalisia kuvia. FADGI-suositus ei suosittele mitään tiettyä metodia. Jokaisella mainituista metodeista on omat tarkoituksenmukaiset käyttökohteensa.

Huomioitavaa

  • Korkeampi kuin 400 ppi resoluutio saattaa sopia joillekin ylisuurille aineistoille. Tavoiteresoluutiota tulee harkita digitoitavan originaalin vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi erittäin hienojen ja yksityiskohtaisten kaiverrusten laadukas digitointi saattaa vaatia 800 ppi tai suuremman resoluution. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
  • FADGI-suositus hyväksyy myös vaihtoehtoiset digitointimenetelmät, kuten kuvien yhteenliittämisen (stitching), jolloin originaali kuvataan osissa. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
  • Korkealla resoluutiolla digitoidut suuret originaalit voivat ylittää TIFF-tiedoston suurimman sallitun koon 4 Gt.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Originaalin pitäminen suorana alipainepöydän avulla vaatii konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksynnän. Originaalin läpi alipainekanaviin virtaava ilma voi pysyvästi heikentää joitakin originaaleja. Alipainepöytää voi käyttää, jos se ei vahingoita alkuperäisaineistoa.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Sidotut aineistot

(Bound Volumes: General Collections)

Huom! Luvussa "Sidotut aineistot: Rariteetit ja erityisaineistot" esitellään omat suositukset sidotuille rariteeteille ja erityisaineistoille.

Suositeltavat digitointitekniikat

  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Digitaalikamerat
  • Automaattisesti sivua kääntävät kirja- eli planetaariset skannerit²

Ei-suositeltavat digitointitekniikat

  • Tasoskannerit
  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C
  • Lineaariset digitointiprosessit (skannerit ja digitaaliset reprokamerat) ilman lasi- tai muovilevyä, joissa originaali voi liikkua digitoinnin aikana

² Kirjojen automatisoidussa skannaustekniikassa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Nyt saatavilla on digitointilaitteita, jotka soveltuvat joihinkin kulttuuriperintöaineistojen digitointihankkeisiin. Organisaatioiden tulee arvioida, soveltuvatko markkinoilla olevat laitteet heidän kokoelmiensa digitointiin. Automaattisia kirja- eli planetaarisia skannereita ei tule käyttää, jos ne voivat vaurioittaa alkuperäisaineistoja.

Kuvatiedoston ominaisuudet: sidotut aineistot

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot¹ DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 tai 16 8 tai 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
sRGB
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Väri

Laadun mittarit: sidotut aineistot

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 6 ≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 5 % < ± 3 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25

¹ Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen kohdalla Kansallisarkiston ohjeistuksissa (KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019) suositellaan joillekin objektityypeille myös jpeg-tiedostomuotoa.


Huomioitavaa

  • Sidottuja aineistoja ei saa avata niin auki, että sidontaan syntyy jännitystä. Tämä saattaa estää perinteisten digitointitekniikoiden hyödyntämisen.
  • Kirjat voidaan kuvata kosketuksessa lasin tai muiden materiaalien kanssa, jotta originaalit pysyvät suorina digitoinnin aikana. Alkuperäiselle aineistolle ja sidonnalle ei saa aiheutua vahinkoa. Sallittuja ovat apuvälineet (kuten tyynyt, painot, viivaimet), jotka auttavat pitämään sivut suorina, mutta niillä ei saa peittää alkuperäisen aineiston tietosisältöjä. Jos apuvälineitä käytetään, on suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, josta apuvälineitä ei ole poistettu.
  • Arkistotallennetta varten sivut on kuvattava siten, että joka puolelle jää pieni reunus.
  • Joskus voi olla tarkoituksenmukaista leikata kirjan sidonta auki ja digitoida sidotut aineistot yksittäisinä asiakirjoina (Huom! Tämän jälkeen alkuperäisaineistoille ei saa aiheuttaa enää enempää vahinkoa). Jos originaalin sidos on purettu, FADGI-suositus ei enää näe sitä sidottuna aineistona. Tällöin sovelletaan asiakirjojen digitoinnin suosituksia ja sivut digitoidaan arkistotallenteita varten siten, että joka puolelle jää pieni reunus.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Myös esimerkiksi originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.
  • Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Sidotut aineistot: Rariteetit ja erityisaineistot

(Bound Volumes: Rare and Special Materials)

Sidottuja rariteetteja ja erityisaineistoja ovat esimerkiksi sidotut kuvitetut käsikirjoitukset, varhaiset painetut kirjat, ja julkaisut, joissa on taiteellisesti tai graafisesti erityisen kiinnostavia kuvia (esim. syväpaino, gravyyrit tai upotetut valokuvat). Objektityyppiin kuuluvat myös sidotut asiakirjat, joiden luettavuus on heikko tai merkit sotkeentuneet (esim. hiilikopiot, lämpöpaperi).

Suositeltavat digitointitekniikat

  • Manuaaliset kirja- eli planetaariset skannerit
  • Kirjanpitimellä varustetut digitaalikamerat
  • Automaattisesti sivua kääntävät kirja- eli planetaariset skannerit²

Ei-suositeltavat digitointitekniikat

  • Tasoskannerit
  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C  
  • Lineaariset digitointiprosessit (skannerit ja digitaaliset reprokamerat) ilman lasi- tai muovilevyä, joissa originaali voi liikkua digitoinnin aikana
  • Alipainepöydät

² Kirjojen automatisoidussa skannaustekniikassa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Nyt saatavilla on digitointilaitteita, jotka soveltuvat joihinkin kulttuuriperintöaineistojen digitointihankkeisiin. Organisaatioiden tulee arvioida, soveltuvatko markkinoilla olevat laitteet heidän kokoelmiensa digitointiin. Automaattisia kirja- eli planetaarisia skannereita ei tule käyttää, jos ne voivat vaurioittaa alkuperäisaineistoja.

Kuvatiedoston ominaisuudet: sidotut aineistot

(rariteetit ja erityisaineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot¹ DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 tai 16 16
Väriavaruus Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Väri Väri Väri

Laadun mittarit: sidotut aineistot

(rariteetit ja erityisaineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25

¹ Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen kohdalla Kansallisarkiston ohjeistuksissa (KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019) suositellaan joillekin objektityypeille myös jpeg-tiedostomuotoa.

Huomioitavaa

  • Sidottujen rariteettien ja erityisaineistojen digitoinnin vähimmäislaatutaso on kaksi tähteä.
  • Sidottuja aineistoja ei saa avata niin paljon, että sidontaan syntyy jännitystä. Tämä saattaa estää perinteisten digitointitekniikoiden hyödyntämisen.
  • Rariteettien ja erityisaineistojen digitoinnissa on erityisen tärkeää, että digitoinnin suorittaa henkilöstö, jolla on ammattitaitoa erityisaineistojen käsittelystä ja hoidosta.
  • Joskus voi olla tarkoituksenmukaista leikata kirjan sidonta auki ja digitoida sidotut aineistot yksittäisinä asiakirjoina (Huom! Tämän jälkeen alkuperäisaineistoille ei saa aiheuttaa enää enempää vahinkoa). Jos originaalin sidos on purettu, FADGI-suositus ei enää näe sitä sidottuna aineistona. Tällöin sovelletaan asiakirjojen digitointia koskevia suosituksia ja sivut digitoidaan arkistotallenteita varten siten, että joka puolelle jää pieni reunus.
  • Erityisaineistot sisältävät usein värejä, jotka ovat nykyisten värintoistojärjestelmien väriskaalan ulkopuolella. Vaihtoehtoisia digitointitekniikoita, kuten tekstuurin esiin tuova valaistus (texture lighting), kuvaaminen useilla eri valonlähteillä (multiple light source exposure) ja monispektrinen/hyperspektrinen digitointi voidaan hyödyntää originaalin digitoimiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Huomaa, että väritarkkuus mitataan väritargettiin, ei originaaliin vertaamalla.
  • Erityisaineistoja ei saa asettaa kosketuksiin mahdollisesti alkuperäisaineistoja vahingoittavien materiaalien (kuten lasin, painojen, muovikalvojen, viivainten) kanssa ilman konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksyntää ja apua. Tämä pätee erityisesti pinnaltaan herkkiin (esim. lehtikullattuihin) aineistoihin. Sallittuja ovat apuvälineet (kuten tyynyt, painot, viivaimet), jotka auttavat pitämään sivut suorina, mutta niillä ei saa peittää alkuperäisen aineiston tietosisältöjä. Jos apuvälineitä käytetään, on suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, josta apuvälineitä ei ole poistettu.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Tosin esimerkiksi myös originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.
  • Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Asiakirjat (sitomattomat)

(Documents (Unbound): General Collections)

Sitomattomat asiakirjalliset aineistot voivat sisältää uusia, puhtaita ja helposti käsiteltäviä aineistoja sekä erittäin heikkolaatuisia tai vahingoittumiselle alttiita aineistoja, joiden luettavuus voi olla heikko – ja kaikkea siltä väliltä. Asianmukaisen digitointitekniikan valinta on avainasemassa sidottuja aineistoja digitoitaessa.

Huom! Luvuissa "Asiakirjat: Nykyaikaiset tekstipohjaiset asiakirjat" ja "Asiakirjat: Rariteetit ja erityisaineistot" annetaan omat suositukset nykyaikaisille tekstipohjaisille asiakirjoille sekä rariteeteille ja erityisaineistoille.

Suositeltavat tekniikat

  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Digitaalikamerat
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C
  • Manuaalisella tai automaattisella arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät

Kuvatiedoston ominaisuudet: asiakirjat

(sitomattomat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot¹ DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 tai 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Adobe RGB (1998)

sRGB
ProPhoto
ECIRGB_v2

Adobe RGB (1998)

sRGB
ProPhoto
ECIRGB_v2

Adobe RGB (1998)

sRGB
ProPhoto
ECIRGB_v2

Väritila Harmaasävy tai väri Väri Väri Väri

Laadun mittarit: asiakirjat

(sitomattomat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 6 ≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 %] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 5 % < ± 3 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25

¹ Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen kohdalla Kansallisarkiston ohjeistuksissa (KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019) suositellaan joillekin objektityypeille myös jpeg-tiedostomuotoa.

Huomioitavaa

  • Arkistotallenteita varten asiakirjat on digitoitava ilman rajaamista siten, että joka puolelle jää pieni reunus.
  • Yli 400 ppi:n resoluutiolla digitointi saattaa sopia joillekin aineistoille, mutta ei ole tarpeen 4 tähden laadun saavuttamiseksi. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Tosin esimerkiksi myös originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.
  • Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Asiakirjat (sitomattomat): Nykyaikaiset tekstipohjaiset asiakirjat

(Documents (Unbound): Modern Textual Records)

Nykyaikaisilla tekstipohjaisilla asiakirjoilla tarkoitetaan nykyaikaiselle toimistopaperille tuotettuja asiakirjoja. Termin on määritellyt Yhdysvaltain kansallisarkisto.

Tähän kategoriaan sopivat tallenteet ovat paperitallenteita, joiden tulostustapa on tarkasti määritelty (kuten ladottu, konekirjoitettu, lasertulostettu jne.) ja joissa on kohtalainen tai suuri kontrasti tekstimusteen ja paperitaustan välillä.

Tälle objektityypille ei ole määritelty laatutasoja: digitaaliset tallenteet joko täyttävät oheisessa taulukossa esitetyt vaatimukset tai eivät. Taulukon määrityksiä ei sovelleta sellaisiin paperitallenteisiin, jotka sisältävät tarkkoja yksityiskohtia, edellyttävät suurta väri- tai sävytarkkuutta, tai joilla on muita ainutlaatuisia ominaisuuksia.

Suositeltavat tekniikat

  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Digitaalikamerat
  • Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät
  • Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C

Kuvatiedoston ominaisuudet: nykyaikaiset tekstipohjaiset asiakirjat

Arkistotallenteiden tiedostomuodot¹ DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 300 ppi
Bittisyvyys 8 tai 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2

Adobe RGB (1998) sRGB
ProPhoto
ECIRGB_v2

Väritila Harmaasävy tai väri

Laadun mittarit: nykyaikaiset tekstipohjaiset asiakirjat

Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 4
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 3 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 3,5
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
≤ 7
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 0,5
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 80 %
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 40 %, < 75 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 2 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,05
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 2
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25

¹ Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen kohdalla Kansallisarkiston ohjeistuksissa (KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019) suositellaan joillekin objektityypeille myös jpeg-tiedostomuotoa.

Huomioitavaa

  • Kaiken informaation tallentuminen on varmistettava. Jos paperitallenteiden näkyvä sisältö on L*-arvoina tummempi kuin 20, tulee tavoitella vähintään kolmen tähden laatutasoa (sitomattomille asiakirjallisille aineistoille annettujen kriteerin mukaisesti).
  • Useimmissa nykyaikaisissa tekstipohjaisissa asiakirjoissa musta ei ole tavallisesti tummempaa kuin L* 20. Siksi värianalyysissa ei tule ottaa huomioon sitä tummempia väritargetin mitta-alueita. Targetin käytössä tämä vaikuttaa kolmeen tunnuslukuun: OECF, kohina ja valkotasapaino.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Myös esimerkiksi originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.
  • Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Asiakirjat (sitomattomat): Rariteetit ja erityisaineistot

(Documents (Unbound): Manuscripts and Other Rare and Special Materials)

Sitomattomat asiakirjalliset rariteetit ja erityisaineistot ovat muun muassa käsikirjoituksia tai kuvia taiteellisesti tai graafisesti merkittävistä kuvallisista aineistoista. Kategoriaan sisältyvät myös asiakirjat, joiden luettavuus on heikko tai merkit sotkeentuneet (esim. hiilikopiot, lämpöpaperi).

Suositeltavat tekniikat

  • Manuaaliset kirja- eli planetaariset skannerit
  • Digitaalikamerat

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C
  • Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät

Kuvatiedoston ominaisuudet: sitomattomat asiakirjat

(rariteetit ja erityisaineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot¹ DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 tai 16 16
Väriavaruus Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Adobe RGB (1998)
ProPhoto
ECIRGB_v2
Väritila Väri Väri Väri

Laadun mittarit: sitomattomat asiakirjat

(rariteetit ja erityisaineistot)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25

¹ Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen kohdalla Kansallisarkiston ohjeistuksissa (KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019) suositellaan joillekin objektityypeille myös jpeg-tiedostomuotoa.

Huomioitavaa

  • Rariteettien ja erityisaineistojen digitoinnin vähimmäislaatutaso on kaksi tähteä.
  • Rariteettien ja erityisaineistojen digitoinnissa on erityisen tärkeää, että digitoinnin suorittaa henkilöstö, jolla on ammattitaitoa erityisaineistojen käsittelystä ja hoidosta.
  • Erityisaineistot sisältävät usein värejä, jotka ovat nykyisten värintoistojärjestelmien väriskaalan ulkopuolella. Vaihtoehtoisia digitointitekniikoita, kuten tekstuurin esiin tuova valaistus (texture lighting), kuvaaminen useilla eri valonlähteillä (multiple light source exposure) ja monispektrinen/hyperspektrinen digitointi voidaan hyödyntää originaalin digitoimiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Huomaa, että väritarkkuus mitataan väritargettiin, ei originaaliin vertaamalla.
  • Erityisaineistoja ei saa asettaa kosketuksiin mahdollisesti alkuperäisaineistoja vahingoittavien materiaalien (kuten lasin, painojen, muovikalvojen, viivainten) kanssa ilman konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksyntää ja apua. Sallittuja ovat apuvälineet (kuten tyynyt, painot, viivaimet), jotka auttavat pitämään sivut suorina, mutta niillä ei saa peittää alkuperäisen aineiston tietosisältöjä. Jos apuvälineitä käytetään, olisi suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, josta apuvälineitä ei ole poistettu.
  • Originaalin pitäminen suorana alipainepöydän avulla vaatii konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksynnän. Originaalin läpi alipainekanaviin virtaava ilma voi pysyvästi heikentää joitakin originaaleja. Alipainepöytää voi käyttää, jos se ei vahingoita alkuperäisaineistoa.
  • Yli 400 ppi:n resoluutiolla digitointi saattaa sopia joillekin aineistoille, mutta ei ole tarpeen neljän tähden laatutason saavuttamiseksi. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
  • Yhdellä valotuksella koko pinnan kuvaavat digitointijärjestelmät soveltuvat parhaiten erityisaineistojen digitointiin. FADGI-suositus hyväksyy myös vaihtoehtoiset digitointimenetelmät, kuten kuvien yhteenliittämisen (stitching), jolloin originaali kuvataan osissa. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Myös esimerkiksi originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.
  • Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Sanomalehdet

(Newspapers)

Suositeltavat tekniikat

  • Kirja- eli planetaariset skannerit
  • Digitaalikamerat
  • Tasoskannerit
  • Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Mahdollisesti alkuperäisaineistoa vahingoittavat tekniikat

Kuvatiedoston ominaisuudet: sanomalehdet

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A DNG, TIFF, JPEG2000, PDF/A
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 250 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 8
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
sRGB
Gray Gamma 2.2
sRGB
Gray Gamma 2.2
sRGB
Gray Gamma 2.2
sRGB
Väritila Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Harmaasävy tai väri Väri

Laadun mittarit: sanomalehdet

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Sävyvaste (OECF) L*
(kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)
≤ 6 ≤ 4,5 ≤ 3 ≤ 1,5
Modulaation vahvistus(targetin vaaleimmilla sävyalueilla, L*:n keskiarvo 95 ja 85 välillä) 0.5–1.4 0.6–1.3 0.7–1.2 0.8–1.1
Modulaation vahvistus(targetin muilla sävyalueilla) 0.25–1.7 0.3–1.6 0.6–1.4 0.7–1.3
Valkotasapainon virhe
(kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)
< 8 < 6 < 4 < 2
Valoisuuden tasaisuus
(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)
< 8 % < 5 % < 3 % < 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus
(kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)
< 6,5 < 5 < 3,5 < 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste
(kolorimetrinen – ΔL2000 kaikille targetin väri- ja harmaa-alueille)
< 13 < 10 < 7 < 4
Värikanavan virhetallennus
(pikseliä)
< 1,2 < 0,8 < 0,5 < 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 %] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 5 % < ± 3 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25


Huomioitavaa

  • Sanomalehtien digitointi onnistuu parhaiten erityisesti sanomalehtien digitointiin suunniteltujen laitteisto- ja ohjelmistojärjestelmien avulla. Herkkiä sanomalehtiä tulisi digitoida vain menetelmillä, jotka eivät rasita paperia. Nykyaikaisia sanomalehtiä voi olla mahdollista digitoida syöttölaitteella varustetuilla skannereilla, edellyttäen ettei se vaurioita alkuperäisaineistoa.
  • Sanomalehtien digitointiin suositellaan kolmen tähden laatutasoa.
  • Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Ota huomioon OCR:n eli konekirjoitetun tekstin tunnistuksen tarpeet. Digitointi kolmen tähden laatutasolla tuottaa yleensä kuvatiedostoja, jotka mahdollistavat korkealaatuisen OCR-muuntamisen. Mitä laadukkaampi digitointi, sitä laadukkaampi OCR-muunnos. Myös esimerkiksi originaalin laatu ja OCR-ohjelmisto vaikuttavat siihen, miten tekstintunnistus onnistuu.
  • PDF/A-tiedostomuoto mahdollistaa monisivuisten originaalien, kuten kirjojen tai lehtien, esittämisen yhtenä tiedostona. Se soveltuu OCR-muunnetuille tekstipohjaisille aineistoille. PDF/A:ta voidaan hyödyntää sekä arkisto- että käyttötallenteen tiedostomuotona sidottuja yleiskokoelmia digitoitaessa, jos tekstisisältö on merkityksellisin osa digitoitavaa aineistoa tai halutaan panostaa digitoidun aineiston käytettävyyteen. Rariteetteja ja erityisaineistoja digitoitaessa PDF/A soveltuu vain käyttötallenteiden tiedostomuodoksi.

Mikrofilmit ja -kortit: Painotuotteet, vedokset, käsikirjoitukset ja muut asiakirjat

(Printed Matter, Manuscripts, and Other Documents on Microfilm)

Tämä ohjeistus koskee mustavalkoisia mikrofilmejä ja mikrokortteja. Värimikrofilmit ja -mikrokortit eivät kuulu näiden suositusten soveltamisalaan.

Kuvatiedoston ominaisuudet: mikrofilmit ja -kortit

(painotuotteet, vedokset, käsikirjoitukset ja muut asiakirjat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 3000 ppi ≥ 3500 ppi ≥ 4000 ppi ≥ 4500 ppi
Bittisyvyys 8 8 8 8
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Väritila Harmaasävy Harmaasävy Harmaasävy Harmaasävy

Laadun mittarit: mikrofilmit ja -kortit

(painotuotteet, vedokset, käsikirjoitukset ja muut asiakirjat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi
(kolorimetrinen)
96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue(d-max miinus d-min) 3,5 3,8 3,9 4,2
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus

(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)

≤ 8 % ≤ 5 % ≤ 3 % ≤ 1 %
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 %] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]


Mikrofilmin valokuvateknisten rajoitusten ja vanhemman mikrofilmin vaihtelevan laadun vuoksi ei ehkä ole mahdollista tuottaa sellaisia tiedostoja, joita tavallisesti pidettäisiin laadultaan esityskelpoisina kuvatiedostoina.

Digitointimenetelmän valinta voi poiketa asiakirjoille annetuista suosituksista, ja siinä voidaan keskittyä enemmän digitaalisten kuvien luomiseen kohtuullisella luettavuudella.

Alkuperäisaineistojen mikrofilmauksen yhteydessä on mahdollisesti ilmoitettu filmin pienennyssuhde. Jos pienennyssuhde on tiedossa, se tulee tallentaa metatietoihin. Pienennyssuhde ilmoittaa alkuperäisen asiakirjan koon, kun tieto yhdistetään tunnettuun digitointiresoluutioon.

Mikrofilmin digitointi tehdään digitointiresoluutiolla (ppi), joka on riittävän korkea esittämään alkuperäisen kuvatun objektin yksityiskohdat mahdollisimman tarkkana.

Huomioitavaa

  • Kulttuuriperintöaineistot tulisi digitoida originaaleista (esim. alkuperäisistä valokuvista) eikä mikrofilmeistä (esim. mikrofilmille kuvatuista valokuvista), ellei muuhun ole painavaa perustetta. Jos digitoidaan mikrofilmistä, digitointi tulisi tehdä mikrofilmin arkistokappaleesta, jos sellainen on saatavilla.
  • Digitoi mikrofilmiruudun koko sisältö.
  • Mikrofilmin mittakaava voi olla tuntematon, koska alkuperäisiä digitointiparametreja ei ole mahdollista saada selville. Tässä ohjeistuksessa viitataan digitoinnin ppi-resoluutioon (ei alkuperäisten asiakirjojen).
  • Kapeakaistaisen sinisen valon käyttö mustavalkoisia aineistoja monokromaattisella (mustavalko) kameralla digitoitaessa parantaa todistetusti resoluutiota ja vähentää Newtonin renkaiden vaikutuksia, silloin kun filmi digitoidaan lasin välissä.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia (ei anti-Newton lasia), jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Röntgenfilmit (radiografiakuvat)

X-Ray Film (Radiographs)

Suositeltavat tekniikat

  • Erikoiskamerat, joilla on mahdollista tallentaa korkea dynaaminen alue (d-max 5.0)

Ei-suositeltavat tekniikat

  • Rumpuskannerit
  • Digitaalikamerat (pl. monokromaattiset)

Kuvatiedoston ominaisuudet: röntgenfilmit

(radiografiakuvat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Arkistotallenteiden tiedostomuodot DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000 DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi) ≥ 200 ppi ≥ 300 ppi ≥ 400 ppi ≥ 500 ppi
Bittisyvyys 8 8 16 16
Väriavaruus Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Gray Gamma 2.2
Väritila Harmaasävy Harmaasävy Harmaasävy Harmaasävy

Laadun mittarit: röntgenfilmit

(radiografiakuvat)

LAATUTASO 1 tähti 2 tähteä 3 tähteä 4 tähteä
Vaaleat/tummat, toleranssi
(kolorimetrinen)
96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

96 +/- 2(L*)

2.7 +/- 1.5 (L*)

Dynaaminen alue(d-max miinus d-min) 3,5 3,6 3,9 4,2
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa- alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen ΔE(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle) ≤ 5,25 ≤ 4,0 ≤ 2,75 ≤ 1,5
Valoisuuden tasaisuus

(kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)

≤ 8 % ≤ 5 % ≤ 3 % ≤ 1 %
SFR10 eli näytteenottotehokkuus
(suhde %:na)
> 60 % > 70 % > 80 % > 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella
(modulaatio)
< 0,5 < 0,4 < 0,3 < 0,2
SFR50 (50 % SFR)
(näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])
[> 30 %, < 95 % ] [> 35 %, < 85 %] [> 40 %, < 75 %] [> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus
(%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)
< ± 3 % < ± 2,5 % < ± 2 % < ± 1 %
Terävöittäminen
(maks. modulaatio)
< 1,15 < 1,1 < 1,05 < 1,02
Kohina (maks.)
(L*:n keskihajonta)
< 4 < 3 < 2 < 1
Kohina, min.
(L*:n keskihajonta)
> 0,25 > 0,25 > 0,25 > 0,25

Huomioitavaa

  • Harvat skannerit pystyvät digitoimaan röntgenkuvat oikein, koska niiden tiheysalue on hyvin laaja ja koko suuri. Röntgenkuvien d-max on erittäin korkea (usein yli 4,0) ja alkaa noin 0,10:stä. Harvat skannerit pystyvät digitoimaan tämän tiheysalueen tarkasti yhdellä skannauskerralla. Tähän tarkoitukseen on kehitetty erikoistuneita filmiskannereita, joilla saa yleensä aikaan parhaan tuloksen. Muita digitointijärjestelmiä käytettäessä HDR-digitointi voi olla hyvä keino filmien laajan sävyalueen tallentamiseksi. Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/High-dynamic-range_imaging
  • Alan kansainvälinen vaatimus röntgenfilmien digitoinnissa käytettävien filmiskannereiden resoluutiolle on 500 ppi.
  • Lääketieteellisen kuvantamisen maailmassa kansainvälinen standardi on DICOM-tiedostomuoto, jota on mahdollista soveltaa myös kulttuuriperintöaineistojen digitoinnissa. Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/DICOM.
  • Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
  • Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
  • Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
  • On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
  • Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
  • Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
  • Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.