Laitteistot

Tämä ohjeistus ei anna suosituksia tietyistä digitointilaitteistoista tai -ohjelmistoista. Sen sijaan tässä luvussa käydään läpi, millaisia asioita tulisi ottaa huomioon digitointilaitteistoja, analysointiohjelmistoa, targetteja ja oheistarvikkeita hankkiessa. Edullisellakin digitointijärjestelmällä voi saada korkealaatuisia tuloksia, jos laitteet on valittu hyvin, digitointi toteutetaan ammattitaitoisesti, suunniteltuja työnkulkuja seuraten ja prosessissa tehdään laatutestejä.

Yleistä

Digitointilaitteiden suorituskyky on keskeinen digitoinnin laatuun vaikuttava tekijä. Heikkolaatuisesta digitoinnista ei enää jälkikäteen saa laadukasta. Korkealaatuisesta digitaalisesta kuvasta voi sen sijaan tehdä versioita moniin eri käyttötarkoituksiin, esimerkiksi verkkoon.

Ensisijaista on hankkia aina niin laadukkaat laitteet ja ajantasaiset ohjelmistot kuin budjetin rajoissa on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Tähän vaikuttavat myös digitoitavat aineistot sekä digitoinnin laadulle asetetut vaatimukset.

Huomioitavaa

Digitoitavat objektityypit (Luvussa 3 esitetään, mitä välineitä suositellaan kunkin objektityypin digitointiin)
Digitoinnissa tavoiteltava laatutaso
Originaalien koko ja muoto
Digitoitavan aineiston kunto ja käsiteltävyys
Henkilöstön määrä
Henkilöstön digitointikokemus ja ammattitaito
Käytettävissä oleva fyysinen tila
Projektin kesto
Pitkäaikaissäilytyksen turvaaminen (laatu kasvattaa tiedostokokoja)

Huom! On tarkoituksenmukaista selvittää, onko tavoitellun laatutason mukainen digitointi kokonaistaloudellisesti järkevämpää toteuttaa ostopalveluna.

Kamerat

Digitaalikameroista on viime vuosina tullut ensisijaisia digitointivälineitä. Kuvaaminen on paljon nopeampaa kuin skannaaminen ja rasittaa alkuperäisaineistoa vähemmän. Kuvaamalla voi digitoida eri kokoisia ja tyyppisiä aineistoja – pintaoriginaalien lisäksi esimerkiksi läpivalaistavaa aineistoa (negatiiveja ja dioja). Toisin kuin useimmat skannerit, kamera tuottaa myös raakatiedoston, mikä on merkittävä etu.

Huom! Digitaalikameralla viitataan tässä ohjeistuksessa digitointijärjestelmään, joka perustuu digitaalikameralle. Tähän sisältyy kameran lisäksi jalusta kuvaustasoineen, valaisimet sekä digitointiohjelmistolla varustettu tietokone, johon kamera on yhteydessä.

Huomioitavaa

Ennen hankintapäätöstä on suositeltavaa tutustua valikoimaan perehtymällä internetistä löytyviin testiartikkeleihin ja vertailuihin.
Valitse mahdollisuuksien mukaan edistyneille harrastajille tai ammattilaisille suunnattu malli. Vältä edullisia tarjoustuotteita ja niiden mukana tulevia objektiiveja (nk. kittilinssejä). Ammattilaiskamera on usein myös kestävämpi ratkaisu, sillä esimerkiksi sulkimen elinkaari on niissä paljon pidempi. Jos budjetti on rajallinen, myös vähän käytetty ammattilaiskamera voi olla varteenotettava vaihtoehto. Monet liikkeet myyvät tarkastettuja, käytettyjä laitteita takuun kera.
Huomioi kennon laatutekijät, erityisesti kennon koko. Jo noin 40 megapikselin kuvakennolla varustetut digitaalikamerat yhdistettynä korkealaatuisiin objektiiveihin tarjoavat nopean ja laadukkaan digitointijärjestelmän. Ammattimaiset 100–150 megapikselin kuvakennolla varustetut kamerat mahdollistavat paremman lopputuloksen mutta ovat huomattavasti kalliimpia.
Kameraan tulee olla saatavilla hyvä valikoima korkealaatuisia ammattitason objektiiveja.
Varmista, että kamera on yhteensopiva digitointiohjelmiston eli digitointilaitteiston hallintaan tarkoitetun ohjelman kanssa.
Huomioi ergonomia. Esimerkiksi kääntyvä näyttö on kätevä, kun kamera osoittaa alas kohti pöytätasoa.
Peilittömät kamerat yleistyvät vauhdilla. Niiden etuihin kuuluu mm. laadukkaampi live view -kuva.
Varmista, että kameraan on saatavilla tarvittavat lisävarusteet (esim. kaukolaukaisin ja verkkovirta-adapteri.)
Suosi isojen, tunnettujen valmistajien laitteita.
Varmista, että huolto ja tekninen tuki ovat saatavilla paikallisesti.

Objektiivit

Korkealaatuinen optiikka on ratkaisevan tärkeä tekijä kulttuuriperintöaineistojen digitoinnissa. Digitaalisten kuvakennojen pikselimäärien kasvaessa jatkuvasti on objektiivin laadusta tullut kriittinen tekijä digitointijärjestelmän todellisen resoluution kannalta.

Nykyisin objektiivien suorituskyky rajoittaa digikameroiden ja skannereiden erotuskykyä. Joskus teoreettisesti täydellinenkään objektiivi ei enää riitä käytettävissä olevien digitaalisten kuvakennojen resoluutiolle. Kuvakennon pikselimäärän kasvu ei siis välttämättä johda suurempaan erotuskykyyn digitoinnin tuloksena syntyvässä digitaalisessa tallenteessa.

Huomioitavaa

Ennen hankintapäätöstä on suositeltavaa tutustua valikoimaan perehtymällä internetistä löytyviin testiartikkeleihin ja vertailuihin.
On suositeltavaa, että käytettävissä olisi useampi objektiivi – vähintään normaaliobjektiivi ja maltillinen tele (esimerkiksi 50 mm ja 100 mm polttoväleillä). Loittorengas mahdollistaa tarkentamisen lähemmäs.
Jokainen objektiivi suunnitellaan ja optimoidaan tiettyihin käyttötarkoituksiin. Varmista, että objektiivi täyttää digitoinnin tarpeet ja on suunniteltu toimimaan tarvittavilla suurennoksilla.
Valitse mahdollisuuksien mukaan edistyneille harrastajille tai ammattilaisille suunnattuja objektiiveja. Vältä erityisesti tarjouskameroiden mukana tulevia objektiiveja (nk. kittilinssejä). Hyväkin runko on huono sijoitus, jos objektiivit ovat heikkolaatuisia.
Apokromaattiset ja makro-objektiivit soveltuvat parhaiten kulttuuriperintöaineistojen lähikuvaukseen. Erityisesti suositellaan tasokorjattuja flat field -objektiiveja.
Muun muassa terävyysalueen tason säädön ja perspektiivikorjaukset mahdollistava tilt/shift-objektiivi voi olla erittäin hyödyllinen erityisesti esinekuvauksessa tai vaihtoehtoisena ratkaisuna, jos originaalia ei jostain syystä saada asetettua aivan kohtisuoraan kameran alle.
Zoom-objektiivit ovat pääsääntöisesti heikkolaatuisempia kuin kiinteäpolttoväliset objektiivit.
Objektiivi kannattaa testata ja käyttää aukkoa, joka tuottaa parhaat SFR-testitulokset koko kuva-alalla. Aukko vaikuttaa terävyyteen etenkin kuvan reuna-alueilla.
On erittäin suositeltavaa hankkia hyvälaatuinen objektiivia kolhuilta ja naarmuilta suojaava suodin. Myös vastavalosuoja on hyödyllinen lisävaruste.
Varmista objektiivin ja kameran rungon yhteensopivuus.
Suosi isojen, tunnettujen valmistajien laitteita.
Varmista, että huolto ja tekninen tuki ovat saatavilla paikallisesti.

Skannerit

Aiemmin digitoinnilla viitattiin lähes aina skannaamiseen. Nykyisin digikamerat ovat ensisijainen digitointiväline. Vain erittäin laadukkaita skannereita voidaan suositella kulttuuriperintöaineistojen digitointiin. Monet, erityisesti hinnaltaan edulliset taso- ja toimistoskannerit tai monitoimilaitteet eivät välttämättä täytä digitoinnille asetettuja laatukriteereitä.

Eri skannerityypeille ei ole yhdenmukaista nimistöä. Tässä dokumentissa noudatetaan seuraavaa termistöä ja tyyppijaottelua.

Tasoskannereita (flatbed scanner) käytetään edelleen paljon digitoinnissa, vaikka vain harvat, laadukkaat mallit soveltuvat kulttuuriperintöaineistojen digitointiin. Tasoskanneri altistaa originaalin valolle, lämmölle, voimakkaalle uv-säteilylle ja mahdollisesti myös mekaaniselle puristukselle kantta vasten. Jokin muu digitointimenetelmä on lähes aina parempi ratkaisu kuin tasoskanneri. Tasoskanneri soveltuu pääasiassa pintaoriginaalien digitointiin.

Kirja- eli planetaariset skannerit (planetary scanner, overhead scanner, orbital scanner) on erityisesti suunniteltu digitoimaan kirjoja siten, että niiden sidonta ei vahingoitu. Kirjaskannereissa voi olla automaattinen tai manuaalinen sivunkääntö. Niiden skannauspää on sijoitettu mastoon, ja laite digitoi aineistoja ylhäältä päin. Aineistot sijoitetaan joko kirjanpitimen päälle tai muulle kuvausalustalle. Joissakin kirjaskannereissa on kaksi kameraa, josta kumpikin kuvaa yhtä sivua. Kirjaskannerit soveltuvat myös muiden pintaoriginaalien digitointiin. Lasi- tai muovilevyjä voidaan hyödyntää, jotta originaalit pysyvät suorina digitoinnin aikana. Kuitenkin vain harvat, laadukkaat mallit soveltuvat kulttuuriperintöaineistojen digitointiin.

Filmiskannereilla (film scanner) voi digitoida negatiivi- ja diafilmejä jopa filmikokoon 9 x 12 cm (4 x 5”) saakka. Filmiskanneri soveltuu läpivalaistavien aineistojen digitointiin paremmin kuin tasoskanneri. Filmiskannerin erottelukyky on yleensä paljon parempi kuin tasoskannerin, ja filmiskanneri kykenee lukemaan myös hyvin tiheitä (tummia) alueita. Niiden taso vaihtelee heikosta ammattimaiseen, ja vain harvat, laadukkaat mallit soveltuvat kulttuuriperintöaineistojen digitointiin.

Arkinsyöttölaitteella varustettuihin skannausjärjestelmiin (sheetfed scanner) lukeutuvat asiakirjaskannerit (document scanner) sekä suurkuvaskannerit (large format scanner). Asiakirjaskannerit ovat irtonaisten asiakirjojen skannaamiseen suunniteltuja skannereita, joissa voi olla manuaalinen tai automaattinen arkinsyöttölaite. Suurkuvaskannerit on suunniteltu suurikokoisten aineistojen digitointiin. Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät voivat olla kustannustehokkaita, mutta eivät välttämättä laadukkaita.

Rumpuskannerissa (drum scanner) rumpuun kiinnitetty ja sen mukana pyörivä originaali on vaarassa vaurioitua. Tästä syystä rumpuskannereille on hyvin vähän käyttöä kulttuuriperintöaineistojen digitoinnissa. Tässä ohjeistuksessa rumpuskannereita ei suositella minkään objektityypin digitointiin. Rumpuskannerit ovat myös melko hitaita.

Huomioitavaa

Ennen hankintapäätöstä on suositeltavaa tutustua valikoimaan perehtymällä internetistä löytyviin testiartikkeleihin ja vertailuihin.
Huomioi, että skannereiden mallit on suunniteltu tietylle objektityypille. Esimerkiksi pintaoriginaalit hyvin tallentava skanneri suoriutuu yleensä heikosti läpivalaistavien aineistojen digitoinnista.
Tasoskannereiden hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä. Laitevalmistajien ilmoittamiin tietoihin loistavasta resoluutiosta tai dynaamisesta alueesta kannattaa suhtautua varauksin. Testaa suorituskyky ennen hankintapäätöstä. Lue lisää: Suorituskyvyn testaaminen.
Skannerin erottelukyvyn tulee olla tarpeeksi hyvä, jotta kuvan sisältämää informaatiota ei menetetä.
Laitteen skannausalueen tulisi olla vähän suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin sillä skannattavan originaalin koon.
Jos mahdollista, selvitä skannerin suurin mahdollinen natiiviresoluutio ja skannaa kyseisellä resoluutiolla ja tavoitellun laatutason resoluutiovaatimukset huomioiden. Monet skannerit antavat valita skannaustuloksen koon vapaasti, mutta mahdollisesti suurentavat kuvatiedoston ohjelmallisesti käyttäjän toivomaan kokoon, jolloin laatu heikkenee.
Mikäli skannerin oma ohjelmisto ei tarjoa tarpeeksi säätömahdollisuuksia, hanki monipuolisempi skannerin hallintaan kehitetty ohjelmisto (esim. Vuescan tai Silverfast). Vähintään skannerin automaattiasetukset (esim. terävöittäminen, sävyjen säätö) tulisi pystyä ohittamaan. Varmista, että ohjelmisto on yhteensopiva laitteesi kanssa.
Suosi isojen, tunnettujen valmistajien laitteita.
Varmista, että huolto ja tekninen tuki ovat saatavilla paikallisesti.

Valaistus

Valonlähteet luovat joko pehmeätä, varjotonta tai kovaa, pistemäistä valoa. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia. Lisävarusteena hankittavilla valonmuokkaimilla valon laatua voi muokata pehmeämmäksi tai pistemäisemmäksi. Sopivan valaistuksen valinta on hyvin tapauskohtaista.

Hyvä lähtökohta ovat esimerkiksi 60 x 30 cm (tai leveämmät) LED-paneelivalot aseteltuna symmetrisesti molemmin puolin originaalia, noin 30–45 asteen kulmaan, riittävän kauas digitoitavasta objektista, jotta saadaan aikaan tasainen valaistus. Tasaisimman valaistuksen saa aikaan neljällä valolähteellä, asettamalla yhden joka kulmaan.

Kaikkien valonlähteiden spektrijakauma vaihtelee. Spektrijakaumaa mitataan yleensä värintoistoindeksillä (Color Rendering Index, CRI). Värintoistoindeksi mittaa, kuinka lähellä referenssiä (auringonvaloa) spektrijakauma on. Jos CRI-arvo on yli 90, valonlähde soveltuu kulttuuriperintöaineistojen digitointiin.

Huomioitavaa

Ennen hankintapäätöstä on suositeltavaa tutustua valikoimaan perehtymällä internetistä löytyviin testiartikkeleihin ja vertailuihin.
Valaisinten tulee tuottaa mahdollisimman vähän lämpöä ja uv-säteilyä. Esimerkiksi LED-valaisimet tuottavat tehoonsa nähden suhteellisen vähän lämpöä.
Valon värilämpötilan tulisi olla noin 5000 K ja CRI:n yli 90.
Kiinnitä huomiota erityisesti suureen valotehoon.
Suosi tunnettujen valmistajien laitteita ja mahdollisuuksien mukaan ammattilaisille suunnattua kalustoa.

Näytöt

Näyttöjen valintaan tulisi kiinnittää erityisen paljon huomiota. On suositeltavaa käyttää ammattilaistasoisia LCD-näyttöjä, jotka on suunniteltu grafiikka-, valokuvaus- tai multimediakäyttöön. Asianmukaiset näytöt ovat huomattavasti kalliimpia kuin kuluttajakäyttöön tarkoitetut näytöt.

Työtä sujuvoittaa yhden ison näytön tai kahden näytön käyttö. Tällöin ruudulle mahtuu auki enemmän ikkunoita ja kuvia voi tarkastella isompana.

Kuvia on tarkasteltava näytöllä siinä väriavaruudessa, jossa ne on tallennettu, joten näytön on pystyttävä toistamaan kyseinen väriavaruus.

On suositeltavaa hankkia näyttö, joka pystyy toistamaan yleisimmin käytetyn Adobe RGB-väriavaruuden. Lisäksi on kiinnitettävä huomioita siihen, että näytössä on kokoonsa nähden mahdollisimman korkea resoluutio, jotta kuvan tarkkuutta pystytään arvioimaan.

Näytön tulee tarjota riittävä katselukulma. Näytön häikäisysuoja (lippa) on hyvä lisävaruste.

Näytön kirkkaus on säädettävä siten, että valkoinen täsmää originaalien katseluympäristön kanssa. Työaseman näytön väriasetusten tulee olla L*50, a*0, b*0. Tämä luo visuaalisesti neutraalin keskiharmaan näyttötaustan.

Näytön kalibrointi

Näyttöjen säännöllinen kalibrointi on erittäin tärkeää. Kalibroimalla näyttö voidaan saavuttaa haluttu värilämpötila, kirkkaustaso, neutraali väritasapaino ja näytön punaisen, vihreän ja sinisen toiston lineaarisuus.

Värikalibrointilaitetta ja sopivaa kalibrointiohjelmistoa tulisi käyttää näytön kalibroimiseen haluttua väriavaruutta varten. Kalibrointiohjelmisto voi joko tulla näytön mukana tai käytössä voi olla jonkin kolmannen osapuolen sovellus.

Näytön kalibrointi tulisi tarkastaa viikoittain, mieluiten aina työviikon alussa.

Jos näyttö kalibroinnin jälkeen vaikuttaa silmämääräisesti siltä, että värit eivät ole kohdallaan, suorita kalibrointi uudelleen. Kalibrointia ei kuitenkaan pidä muuttaa silmämääräisesti.

On myös suositeltavaa käyttää itsekalibroivia näyttöjä, jotka voidaan ohjelmoida suorittamaan kalibrointi uudelleen säännöllisin väliajoin. Tällöin vältetään manuaalisiin kalibrointiprosesseihin liittyvät virheet.

Valopöydät ja valokaapit

Luvussa "Valaistus" kuvattu digitointitilan valaistus on liian himmeä, jotta originaalia voitaisiin verrata asianmukaisesti näytöllä olevaan digitaaliseen tallenteeseen.

Pintaoriginaaleja varten näytön läheisyyteen tulisi sijoittaa 5000 K:n valokaappi, jonka CRI on vähintään 90. Tällöin valaistus on riittävä originaalin ja digitaalisen tallenteen vertailua varten.

Läpivalaistavien aineistojen katseluun tulee käyttää 5000 K:n valopöytää, jonka CRI on vähintään 90.

Valopöydän tai -kaapin kirkkaus on säädettävä vastaamaan näytön kirkkautta.

Pintaoriginaalin tai läpivalaistavan objektin ulkopuoliset alueet on peitettävä neutraalilla materiaalilla, jotta estetään hajavalon vaikutus originaalien havainnoimiseen.

Värillisten ja mustavalkoisten negatiivien katselu ei vaadi väritarkkaa ympäristöä, koska näiden materiaalien värien vertailu ei ole mahdollista.

Tietokoneet

Digitointityöpisteellä käytössä olevien tietokoneiden tulisi olla tarpeeksi tehokkaita, jotta kuvankäsittely on sujuvaa. Tehoton tietokone voi olla hidastava pullonkaula digitointityössä. Vältä nk. toimistokoneita ja suosi mahdollisuuksien mukaan kuvankäsittelyyn optimoituja tietokoneita, joissa on tarpeeksi iso kovalevy (mieluiten SSD), tarpeeksi keskusmuistia, tarpeeksi tehokas prosessori ja näytönohjain.

Tietokoneen grafiikkakortin on kyettävä näyttämään 24-bittiset värit, ja gamma on asetettava arvoon 2.2.

Muun muassa tiedostojen koko ja vaadittavan kuvankäsittelyn määrä heijastuvat tietokoneen tehokkuuden ja muiden ominaisuuksien tarpeeseen.

Digitointi-, analysointi- ja kuvankäsittelyohjelmistojen teknisissä tiedoissa kuvataan tietokoneen ominaisuuksien vähimmäisvaatimukset. Työnkulkujen sujuvuuden kannalta on suositeltavaa, että tietokone ylittää nämä vähimmäisvaatimukset.

Suositeltuun työnkulkuun kuuluu, että digitoitaessa kuvataan suoraan tietokoneelle (eikä kameran muistikortille). Tämän vuoksi tietokoneen tulee olla muun muassa liitännöiltään yhteensopiva digitointilaitteiden kanssa.

Vältä runsaiden värien käyttöä tietokoneen näytönsäästäjässä ja valikoissa, koska ne vaikuttavat siihen, miten silmä hahmottaa kuvan.

Muut apuvälineet ja tarvikkeet

Kulttuuriperintöaineistojen digitointiin on saatavilla monia hyödyllisiä apuvälineitä.

Digitointijärjestelmän oikea kohdistaminen on olennaisen tärkeää laadukkaan digitoinnin kannalta. Digitointijärjestelmän kennon, objektiivin ja digitoitavan objektin on oltava tasossa yhdensuuntaisia (ja digitoitavan objektin keskellä). Yksinkertaisin apuväline tämän saavuttamiseen on vesivaaka tai moniin älypuhelimiin sisältyvä sähköinen vesivaaka. Tarkempaan tulokseen pääsee käyttämällä laserkohdistinta.

Kameran jalustaksi paras ratkaisu on sähkökäyttöinen reprojalusta, jossa sekä kamera- että kuvaustaso ovat sähköisesti ohjattavissa.

Jokaisella digitointityöpisteellä tulisi olla saatavilla seuraavat perustyökalut:

nitriilikäsineitä
lastoja
konservointilaatuisia PET-muovikalvoja (kuten Melinex tai Mylar)
anti-Newton lasilevy
painoja aineistojen pitämiseksi paikoillaan
negatiivien paikallaan pitämiseen soveltuvia maskeja
PE- tai PS-solumuovisia (kuten Stratocell) tukia ja arkkeja, joiden kokoa voidaan muuttaa tarpeen mukaan
linssipyyhkeitä
ilmapuhallin
pehmeitä harjoja.

Perustyökalujen valikoimaa voidaan tarkentaa kunkin digitointihankkeen erityispiirteiden mukaan.

Luvussa "Suositukset eri objektityyppien digitointiin" on esitelty tarkemmin, mitä apuvälineitä suositellaan tai ei suositella käytettäväksi eri objektityyppejä digitoitaessa. Tutustu suosituksiin ja varmista apuvälineiden aineistoturvallisuus ja oikea käyttötapa aina konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Suorituskyvyn testaaminen

Digitointilaitteiden suorituskykyä tulisi testata säännöllisesti.

Digitaalisen kuvan laadunvarmistustesti tulisi suorittaa aina työpäivän alussa tai aineistoerän alussa, riippuen siitä, kumpi saavutetaan ensin. Testaamalla jokaisen aineistoerän alussa ja lopussa varmistetaan yhdenmukainen laatu koko erässä.

Koska laitteen suorituskyky voi muuttua merkittävästi digitointilaitteiston hallintaan tarkoitetun digitointiohjelmiston tai laiteajurien päivitysten yhteydessä, on parasta suorittaa laadunvarmistustesti myös jokaisen päivityksen jälkeen.

Suorita digitaalisen kuvan laadunvarmistustesti aina, kun havaitset merkkejä ongelmista. Vertaa tuloksia aiempiin tuloksiin kumulatiivisen tietokannan avulla. Jos digitointi-istuntojen välillä havaitaan suuria vaihteluita tietyillä laiteasetuksilla, yritä ensin sulkea pois inhimillinen virhe.

Jos laatumuutoksia havaitaan, niihin tulee reagoida heti.

Testit ovat hyödyllisiä myös silloin, kun arvioidaan ja vertaillaan digitointilaitteistoja ennen hankintaa. Minkä tahansa digitointilaitteen suorituskyky on tärkeää testata ennen hankintapäätöstä.

Pyydä valmistajilta tai myyjiltä todellisia testituloksia sen sijaan, että luottaisit laitevalmistajan ilmoittamiin tietoihin. Esimerkiksi esitteiden väitteet laitteiden suorituskyvystä ovat usein liioiteltuja. Myös saman skanneri-, kamera- tai objektiivimallin eri yksilöiden suorituskyky vaihtelee.

Jos testituloksia ei ole saatavilla, pyri digitoimaan targetti laite-esittelyn aikana ja suorita kuvatiedostolle digitaalisen kuvan laadunvarmistustesti.

Uuden digitointilaitteen hankinnan, asennuksen ja siihen tutustumisen jälkeen on selvitettävä sen suorituskyvyn lähtötaso digitaalisen kuvan laadunvarmistustestillä.

Monia skannereita voidaan käyttää sekä valmistajan että kolmannen osapuolen toimittaman digitointiohjelmiston ja laiteajurien kanssa. Lähtötason kartoitus on parasta tehdä samalla digitointiohjelmistolla ja laiteajureilla, joita tullaan käyttämään myös digitointityössä.

Laitteiden suorituskyky vaihtelee niiden asetuksien mukaan ja myös asetuksien optimoinnissa kannattaa hyödyntää laadunvarmistustestiä.

Kun tavoiteltu laatutaso on saavutettu, on tärkeää olla tekemättä muutoksia digitoinnin työnkulkuun tai tuotantoympäristöihin. Testaus tulisi suorittaa uudelleen aina kun olosuhteissa tai asetuksissa tapahtuu muutoksia.

Jos laadunvarmistustestejä ei ole mahdollista suorittaa oman henkilöstön voimin, tulisi harkita ulkoista palveluntarjoajaa, joka suorittaa tuotettujen kuvatiedostojen analysoinnin. Myös museoiden välinen yhteistyö voi tällöin tulla kyseeseen.

Vaikka digitointilaitteiston suorituskyky arvioitaisiin laadunvarmistustestillä, tarvitaan aina myös asiantuntevaa ja kokenutta henkilöstöä arvioimaan digitaaliset tallenteet myös silmämääräisesti.

Digitaalikameran tai skannerin suorituskyvyn määrittämiseen voidaan käyttää muitakin testausmenetelmiä. Tällä hetkellä testausmenetelmiä ja standardeja ei ole olemassa kaikille testaus- ja laiteyhdistelmille. Monia testejä on kuitenkin mahdollista soveltaa kaikkiin digitointilaitteisiin ja ne mainitaan voimassa olevissa standardeissa suuntaa-antavina.

Seuraavat standardit ovat joko käytössä tai kehitystyön alaisina. Nämä mainitaan viitteeksi standardien syvällisemmästä ymmärtämisestä kiinnostuneille.



Terminologia	ISO 12231
Optoelektroninen muuntofunktio	ISO 14524
Resoluutio: Still-kamerat	ISO 12233
Resoluutio: Asiakirjaskannerit	ISO 16067-1
Resoluutio: Filmiskannerit	ISO 16067-2
Kohina: Still-kamerat	ISO 15739
Dynaaminen alue: Filmiskannerit	ISO 21550
Kulttuuriperintöaineistojen digitaalisen kuvaamisen parhaat käytännöt	ISO 19263
Kuvanlaadun analysointi – osa 1 pintaoriginaalit	ISO 19264-1
Kuvanlaadun analysointi – osa 2 läpivalaistavat originaalit (valmisteilla)	ISO 19264-2

Standardeja voi hankkia Suomen Standardoimisliitto SFS ry:n verkkokaupasta, ISO-organisaatiolta tai IHS Globalilta.