Suositukset eri objektityyppien digitointiin

Tässä luvussa esitellään suosituksia eri objektityyppien digitointiin. Objektityyppien jaottelu noudattaa FADGI-suosituksen ja analysointiohjelmistojen noudattamaa jaottelua.

Alkuperäisiä suosituksia on lokalisoitu muun muassa muokkaamalla tiedostomuotoja koskevat suositukset PAS-palveluiden määrittelyiden mukaisiksi ja lisäämällä huomioita objektityyppikohtaisiin suosituksiin.

Jokaiseen alalukuun sisältyvissä taulukoissa on esitetty digitoinnin laadun mittareiden tavoitearvot kunkin laatutason saavuttamiseksi.

Eri mittareille annettu painoarvo vaihtelee objektityypeittäin, ja joissakin objektityypeissä ei hyödynnetä kaikkia mittareita. Jotkin mittareista ovat luonteeltaan informatiivisia eli ne eivät vaikuta digitaalisen kuvan laatutason määrittymiseen. Informatiiviset mittarit erottuvat taulukoissa tummemmalla taustavärillä. Laatutaso määritellään käyttämällä targettia ja analysointiohjelmistoa. Lue lisää: Ohjelmistot ja targetit ja Targettien ja analysointiohjelmistojen käyttö.

Objektityyppikohtaisiin suosituksiin sisältyy myös parhaita käytäntöjä ja muita eri objektityyppien digitoinnissa huomioitavia seikkoja.

Huom! FADGI-suosituksen suhtautuminen tavoiteresoluutioihin poikkeaa merkittävästi Suomen museokentän käytännöistä. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.

Huom! Arkistolain (831/1994) piiriin kuuluvien aineistojen digitoinnissa tulee noudattaa Kansallisarkiston ohjeistuksia KA/15780/07.01.02.04.02/2020 ja KA/3357/07.01.02.04.02/2019. Museokokoelmiin kuuluvien asiakirjojen digitoinnissa on suositeltavaa noudattaa tätä FADGI-suositukseen nojaavaa ohjeistusta.

Valokuvat, painotuotteet ja vedokset

(Prints and photographs)

Tämä objektityyppi sisältää valokuvavedokset, grafiikan lehdet ja vedokset (syväpaino, litografiat jne.), piirustukset, osan maalauksista (esim. vesivärityöt), ja osan kartoista. Ylisuurille aineistoille, rariteeteille ja muille erityisaineistoille, maalauksille ja muulle kaksiulotteiselle taiteelle on omat suositukset.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositellut tekniikat

• Rumpuskannerit
• Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)	≥ 200 ppi	≥ 250ppi	≥ 400 ppi	≥ 600 ppi
Bittisyvyys	8	8	8 tai 16	16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri	Harmaasävy tai väri	Väri	Väri
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	± 9	± 7	± 5	± 3
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)	± 8	± 6	± 4	± 2
Valkotasapainon virhe	± 8	± 6	± 4	± 3
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)	< 8	< 6	< 4	< 2
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus (kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 6,5	< 5	< 3,5	< 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste (kolorimetrinen – 2,5 kertaa targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 16,25	< 12,5	< 8,75	< 5
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05
Kohina (maks.) (keskihajonta)	< 6	< 5	< 4	< 2
Kohina (maks.) (L*:n keskihajonta)	< 4	< 3	< 2	< 1
Kohina (min.) (keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25
Kohina, min. (L*:n keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25

Huomioitavaa

• Valokuvien minimiresoluutioksi katsotaan 300 ppi alkuperäisessä koossa. Etenkin pienikokoiset alkuperäisaineistot on suositeltavaa digitoida vähimmäissuosituksia korkeammalla resoluutiolla, jotta arkistotallenne on riittävän kokoinen jatkokäyttöä varten. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
• Valokuviin syntyy monenlaisia silmällä havaittavia ikääntymisen merkkejä, joista monet voidaan minimoida käyttämällä tiettyjä digitointitekniikoita (esimerkiksi ristipolarisaatiota hopeapeilivaurioita kärsineiden valokuvien digitointiin). Näiden tekniikoiden soveltaminen ei kuulu tämän asiakirjan piiriin, mutta niistä löytyy tietoa ajantasaisesta valokuvauskirjallisuudesta.
• FADGI-suositus hyväksyy myös vaihtoehtoiset digitointimenetelmät, kuten kuvien yhteenliittämisen (stitching), jolloin originaali kuvataan osissa. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
• FADGI-suositus hyväksyy tasoskannereiden käytön valokuvien digitoinnissa, mutta käyttäjän tulisi olla tietoinen siitä, että kuvat voivat toistua tasoskannerilla eri tavalla kuin digitoitaessa kameralla tai kirjaskannerilla. Lisäksi skannerin lasilla ja optiikassa oleva pöly ja lika tallentuvat myös digitaaliseen kuvaan.
• Digitaaliset pölynpoistotekniikat digitointiprosessin aikana ovat kiellettyjä. Lähtökohtaisesti konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa originaalit ennen digitointia. Pölynpoistoa ei suositella arkistotallenteille. Pölynpoisto koskee vain digitointiprosessissa tallentunutta pölyä ja muita epäpuhtauksia.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Originaalin pitäminen suorana alipainepöydän avulla vaatii konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksynnän. Originaalin läpi alipainekanaviin virtaava ilma voi pysyvästi heikentää joitakin originaaleja. Alipainepöytää voi käyttää, jos se ei vahingoita alkuperäisaineistoa.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Diakuvat: 35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Transparencies: 35 mm to 4” x 5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset diapositiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Filmiskannerit
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

• Rumpuskannerit

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)	≥ 1000 ppi	≥ 2000 ppi	≥ 3000 ppi	≥ 4000 ppi
Bittisyvyys	8	8	16	16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5
Dynaaminen alue	3,5	3,8	3,9	4,0
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05

Huomioitavaa

• Ammattitaidon merkitys korostuu diafilmien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
• 5000 K:n valonlähteen (esim. valopöydän) ja kalibroidun digitointiympäristön käyttö on ratkaisevan tärkeää.
• Diafilmien tiheintä/tumminta kohtaa indikoiva d-max-arvo voi olla lähes 4,0. Filmin tihein kohta (korkea d-max) voi lisäksi sijaita filmin vähiten tiheän kohdan (esim. d-min 0,05) vieressä. Toisin sanoen diafilmin kontrasti voi olla suuri pienelläkin alueella. Tämä filmin tiheyden laaja vaihtelu on haastavaa optiikalle ja kuvakennoille. Dynaamisen alueen puutteet digitointijärjestelmässä johtavat heikkoihin valon ja varjon yksityiskohtiin sekä huonoon värintoistoon. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut, objektiivit vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
• Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
• Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
• Skannerin profilointi ei takaa sen FADGI-yhteensopivuutta tai tarkkaa värintoistoa. Profiloinnilla ei voi palauttaa värejä tai yksityiskohtia, jotka katoavat digitointiprosessissa. Käytä läpivalaistavien aineistojen digitointiin soveltuvaa targettia (esim. Q60-IT8-targetti). Paras työnkulku on raakatiedoston tallentaminen, sen säätäminen kalibroidussa ympäristössä ja asianmukaisen väriprofiilin lisääminen korjattuun tiedostoon.
• Kodachrome-filmejä ei voi profiloida oikein käyttämällä Ektachrome IT-8 -targettia. Kodachrome IT8 -targetit ovat hyvin harvinaisia mutta lähes välttämättömiä Kodachrome-filmien asianmukaista digitointia varten. Ammattimaisesti tuotetun Kodachrome ICC  väriprofiilin hyödyntäminen on ehkä paras ratkaisu ongelmaan.
• Värillisiä diapositiiveja digitoitaessa digitaalisen kuvan sävyasteikon ja väritasapainon on vastattava originaalia, jotta alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy laadullinen ja sisällöllinen eheys.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Diakuvat: Suuremmat kuin 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Transparencies Larger than 4” x 5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset diapositiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Filmiskannerit
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

• Rumpuskannerit

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)¹	≥ 500 ppi	≥ 1000 ppi	≥ 1500 ppi	≥ 2000 ppi
Bittisyvyys	8	8	16	16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5
Dynaaminen alue	3,5	3,8	3,9	4,0
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05

¹ Suurikokoisten diafilmien todelliset resoluutiot saattavat ylittää tämän suosituksen, mutta korkeammilla resoluutioilla digitoitaessa tiedostojen käytännöllinen maksimikoko voi ylittyä.

Huomioitavaa

• Ammattitaidon merkitys korostuu diafilmien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
• 5000 K:n valonlähteen (esim. valopöydän) ja kalibroidun digitointiympäristön käyttö on ratkaisevan tärkeää.
• Diafilmien tiheintä/tumminta kohtaa indikoiva d-max-arvo voi olla lähes 4,0. Filmin tihein kohta (korkea d-max) voi lisäksi sijaita filmin vähiten tiheän kohdan (esim. d-min 0,05) vieressä. Toisin sanoen diafilmin kontrasti voi olla suuri pienelläkin alueella. Tämä filmin tiheyden laaja vaihtelu on haastavaa optiikalle ja kuvakennoille. Dynaamisen alueen puutteet digitointijärjestelmässä johtavat heikkoihin valon ja varjon yksityiskohtiin sekä huonoon värintoistoon. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
• Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
• Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
• Skannerin profilointi ei takaa sen FADGI-yhteensopivuutta tai tarkkaa värintoistoa. Profiloinnilla ei voi palauttaa värejä tai yksityiskohtia, jotka katoavat digitointiprosessissa. Käytä läpivalaistavien aineistojen digitointiin soveltuvaa targettia (esim. Q60-IT8-targetti). Paras työnkulku on raakatiedoston tallentaminen, sen säätäminen kalibroidussa ympäristössä ja asianmukaisen väriprofiilin lisääminen korjattuun tiedostoon.
• Kodachrome-filmejä ei voi profiloida oikein käyttämällä Ektachrome IT-8 -targettia. Kodachrome IT8 -targetit ovat hyvin harvinaisia, mutta lähes välttämättömiä Kodachrome-filmien asianmukaista digitointia varten. Ammattimaisesti tuotetun Kodachrome ICC  väriprofiilin hyödyntäminen on ehkä paras ratkaisu ongelmaan.
• Värillisiä diapositiiveja digitoitaessa digitaalisen kuvan sävyasteikon ja väritasapainon on vastattava originaalia, jotta alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy laadullinen ja sisällöllinen eheys.
• Jotta originaalin kaikki yksityiskohdat saadaan tallennettua, voi olla tarpeen kuvata suuret diakuvat useassa osassa ja liittää osat yhteen. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Negatiivit: 35 mm – 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Negatives: 35mm to 4”x5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset negatiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Filmiskannerit
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

• Rumpuskannerit

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)	≥ 1000 ppi	≥ 2000 ppi	≥ 3000 ppi	≥ 4000 ppi
Bittisyvyys	8	8	16	16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5
Dynaaminen alue	3,5	3,8	3,9	4,0
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05

Historian saatossa on käytetty monia filmiprosessien ja vedostusmateriaalien yhdistelmiä. Negatiivista ei ole mahdollista luoda digitaalista kuvaa siten, että tuloksena olisi tarkka esitys siitä, miltä kuva on mahdollisesti näyttänyt kyseisen aikakauden alkuperäisillä materiaaleilla ja prosesseilla vedostettuna.

Negatiivit (erityisesti värifilmit) voivat kärsiä myös ikääntymisestä. On mahdotonta visualisoida värinegatiivin alkuperäistä väriä, koska filmin oranssi tai punainen ulkoasu on ensisijaisesti maski, joka on aikanaan luonut asianmukaiset edellytykset negatiivin vedostamiseksi valokuvapaperille. Kyseinen väriaine sekä filmin muut väriainekerrokset haalistuvat ajan mittaan. Niihin vaikuttavat muun muassa lämmölle ja virheelliselle käsittelylle altistuminen.

Nykyinen käytäntö, jossa digitoidaan värinegatiivi, tehdään käänteiskuva ja värikorjataan positiivikuva, ei tuota tarkkaa kopiota alkuperäisestä kuvasta sellaisena kuin se olisi näyttänyt valokuvapaperille vedostettuna.

Lisäksi ennen vuotta 1975 valmistettuja negatiivifilmejä (C22-prosessi) ei ole mahdollista digitoida laadukkaasti. Vuoden 1995 jälkeen valmistetut filmit suunniteltiin digitoitavaksi kehittyneillä digitaalisilla valokuvajärjestelmillä, joita käytettiin juuri ennen digitaalikameroiden aikakautta (Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Photographic_film)

Negatiivien digitointi vastaa negatiivien vedostamista pimiössä, ja lopputulos on hyvin riippuvainen digitoijan ammattitaidosta ja visuaalisesta käsityskyvystä.

Värien säätämiseen on suositeltavaa käyttää värinegatiivien inversio- ja värinkorjausohjelmistoja (esim. VueScan, Silverfast, Viesus).

Huomioitavaa

• Ammattitaidon merkitys korostuu negatiivien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
• Varmista että digitoit negatiivit suorassa ja oikein päin etkä peilikuvina. Kuvaamalla digitoitaessa negatiivit asetetaan emulsio alaspäin, kiiltävä puoli kameraa kohden. Lasinegatiivit on suositeltavaa kuvata emulsiopuoli ylöspäin, jolloin ne digitoituvat peilikuvana. Varmista, että arkistotallenteessa kuva on oikein päin.
• Kun negatiivit (esim. nitraattinegatiivit) digitoidaan kuvaamalla valopöytää käyttäen, on valopöytä varustettava ilmavälillä lämmön haihduttamiseksi.
• Negatiiveja digitoitaessa on varottava kuvan yksityiskohtien leikkautumista ja säilytettävä valojen ja varjojen yksityiskohdat, sillä negatiivien tummuus saattaa vaihdella ruudusta toiseen. 8-bittisellä asteikolla mitatut arvot eivät saisi olla alle 5 varjokohdissa eivätkä yli 250 kirkkaissa kohdissa.
• Negatiivifilmien dynaaminen alue on yleensä melko suppea, mutta niiden tiheys ja kontrasti vaihtelee suuresti. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
• Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
• Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
• Negatiivifilmeille on saatavissa vähän targetteja (esim. ISA Standard Format Film Targets) ja kalibrointiohjelmistoa voi olla vaikea löytää. Siksi on suositeltavaa määrittää valotus manuaalisesti digitoitavan kuvan valojen ja varjojen sekä keskisävyn mittausten perusteella. Näitä asetuksia voidaan joutua muuttamaan jokaisella digitointikerralla originaalin mukaisesti.
• Kapeakaistaisen sinisen valon käyttö mustavalkonegatiivejä digitoitaessa parantaa todistetusti resoluutiota ja vähentää Newtonin renkaiden vaikutuksia, silloin kun filmi digitoidaan lasin välissä.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Negatiivit: Suuremmat kuin 9 x 12 cm / 4” x 5”

(Photographic Negatives Larger than 4” x 5”)

Objektityyppi sisältää mustavalkoiset ja värilliset negatiivit mainitussa koossa.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

• Rumpuskannerit

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)¹	≥ 500 ppi	≥ 1000 ppi	≥ 1500 ppi	≥ 2000 ppi
Bittisyvyys	8	8	16	16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)	Harmaasävy tai väri (riippuen originaalista)
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5	245/10, ± 5
Dynaaminen alue	3,5	3,8	3,9	4,0
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05

¹ Suurikokoisten negatiivien todelliset resoluutiot saattavat ylittää tämän suosituksen, mutta korkeammilla resoluutioilla digitoitaessa tiedostojen käytännöllinen maksimikoko voi ylittyä.

Historian saatossa on käytetty monia filmiprosessien ja vedostusmateriaalien yhdistelmiä. Negatiivista ei ole mahdollista luoda digitaalista kuvaa siten, että tuloksena olisi tarkka esitys siitä, miltä kuva on mahdollisesti näyttänyt kyseisen aikakauden alkuperäisillä materiaaleilla ja prosesseilla vedostettuna.

Negatiivit (erityisesti värifilmit) voivat kärsiä myös ikääntymisestä. On mahdotonta visualisoida värinegatiivin alkuperäistä väriä, koska filmin oranssi tai punainen ulkoasu on ensisijaisesti maski, joka on aikanaan luonut asianmukaiset edellytykset negatiivin vedostamiseksi valokuvapaperille. Kyseinen väriaine sekä filmin muut väriainekerrokset haalistuvat ajan mittaan. Niihin vaikuttavat muun muassa lämmölle ja virheelliselle käsittelylle altistuminen.

Nykyinen käytäntö, jossa digitoidaan värinegatiivi, tehdään käänteiskuva ja värikorjataan positiivikuva, ei tuota tarkkaa kopiota alkuperäisestä kuvasta sellaisena kuin se olisi näyttänyt valokuvapaperille vedostettuna.

Lisäksi ennen vuotta 1975 valmistettuja negatiivifilmejä (C22-prosessi) ei ole mahdollista digitoida laadukkaasti. Vuoden 1995 jälkeen valmistetut filmit suunniteltiin digitoitavaksi kehittyneillä digitaalisilla valokuvajärjestelmillä, joita käytettiin juuri ennen digitaalikameroiden aikakautta (Lue lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Photographic_film)

Negatiivien digitointi vastaa negatiivien vedostamista pimiössä, ja lopputulos on hyvin riippuvainen digitoijan ammattitaidosta ja visuaalisesta käsityskyvystä.

Värien säätämiseen on suositeltavaa käyttää värinegatiivien inversio- ja värinkorjausohjelmistoja (esim. VueScan, Silverfast, Viesus).

Huomioitavaa

• Ammattitaidon merkitys korostuu negatiivien digitoinnissa, sillä kyseessä on monella tapaa haastava objektityyppi.
• Varmista että digitoit negatiivit suorassa ja oikein päin, etkä peilikuvina. Kuvaamalla digitoitaessa negatiivit asetetaan emulsio alaspäin, kiiltävä puoli kameraa kohden. Lasinegatiivit on suositeltavaa kuvata emulsiopuoli ylöspäin, jolloin ne digitoituvat peilikuvana. Varmista, että arkistotallenteessa kuva on oikein päin.
• Kun negatiivit (esim. nitraattinegatiivit) digitoidaan kuvaamalla valopöytää käyttäen, on valopöytä varustettava ilmavälillä lämmön haihduttamiseksi.
• Negatiiveja digitoitaessa on varottava kuvan yksityiskohtien leikkautumista ja säilytettävä valojen ja varjojen yksityiskohdat, sillä negatiivien tummuus saattaa vaihdella ruudusta toiseen. 8-bittisellä asteikolla mitatut arvot eivät saisi olla alle 5 varjokohdissa eivätkä yli 250 kirkkaissa kohdissa.
• Negatiivifilmien dynaaminen alue on yleensä melko suppea, mutta niiden tiheys ja kontrasti vaihtelevat suuresti. Optiikan hajavalo heikentää värintoiston puhtautta ja vääristää kuvan sävykkyyttä. Erittäin korkealaatuiset, erityisesti lähikuvaukseen suunnitellut objektiivit, vähentävät hajavaloa ja parantavat tarkkojen yksityiskohtien erottelukykyä. Työskentely hämärässä ympäristössä vähentää ympäröivän valon vaikutusta digitointiin.
• Sopivan objektiivin valinta on ratkaisevan tärkeää. Yleiseen digitointiin suunnitellut objektiivit eivät sovellu lähelle tarkentamista vaativaan filmien digitointiin. Paras vaihtoehto olisi tasokorjattu, kaikki värit samaan tasoon tarkentava apokromaattinen objektiivi.
• Digitointijärjestelmän parhaan suorituskyvyn takaamiseksi kuvaan tulee kohdistua riittävä valaistusvoimakkuus. Optimaalinen aukko on määritettävä kokeilemalla, huomioiden digitoitavan objektin vaatimukset (esim. filmin kuperuus). Valotusajan on oltava riittävän lyhyt, jotta voidaan eliminoida resoluutiota heikentävän tärinän mahdollisuus ja minimoida kuvan ulkopuolelta tuleva hajavalo.
• Negatiivifilmeille on saatavissa vähän targetteja (esim. ISA Standard Format Film Targets), ja kalibrointiohjelmistoa voi olla vaikea löytää. Siksi on suositeltavaa määrittää valotus manuaalisesti digitoitavan kuvan valojen ja varjojen sekä keskisävyn mittausten perusteella. Näitä asetuksia voidaan joutua muuttamaan jokaisella digitointikerralla originaalin mukaisesti.
• Kapeakaistaisen sinisen valon käyttäminen mustavalkonegatiiveja digitoitaessa parantaa todistetusti resoluutiota ja vähentää Newtonin renkaiden vaikutuksia, silloin kun filmi digitoidaan lasin välissä.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Maalaukset ja muu kaksiulotteinen taide

(Paintings and Other Two-Dimensional Art (Other Than Prints))

Objektityyppi sisältää maalaukset ja kaksiulotteisen taiteen, jotka eivät ole valokuvia, painotuotteita tai vedoksia.

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat

Ei-suositeltavat tekniikat

• Rumpuskannerit
• Tasoskannerit

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)		≥ 300 ppi	≥ 450 ppi	≥ 600 ppi
Bittisyvyys	8	8	16	16
Väriavaruus	SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri (originaalisa riippuen)	Harmaasävy tai väri (originaalisa riippuen)	Väri	Väri
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	± 9	± 7	± 5	± 3
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)	± 8	± 6	± 4	± 2
Valkotasapainon virhe	± 8	± 6	± 4	± 3
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)	< 8	< 6	< 4	< 2
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus (kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 6,5	< 5	< 3,5	< 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste (kolorimetrinen – 2,5 kertaa targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 16,25	< 12,5	< 8,75	< 5
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05
Kohina (maks.) (keskihajonta)	< 6	< 5	< 4	< 2
Kohina (maks.) (L*:n keskihajonta)	< 4	< 3	< 2	< 1
Kohina (min.) (keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25
Kohina, min. (L*:n keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25

Huomioitavaa

• Maalauksien ja muun kaksiulotteisen taiteen minimiresoluutioksi katsotaan 600 ppi alkuperäisessä koossa. Useimmiten resoluution on tarpeen olla korkeampi kuin 600 ppi, koska teosten yksityiskohtien taso ylittää tämän minimiarvon. Etenkin pienikokoiset alkuperäisaineistot on suositeltavaa digitoida vähimmäissuosituksia korkeammalla resoluutiolla, jotta arkistotallenne on riittävän kokoinen jatkokäyttöä varten. On tärkeää valita sopiva resoluutio objektin fyysisten ominaisuuksien sekä sen koon ja halutun detaljitason perusteella. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
• Taiteen digitointi on kulttuuriperintöaineistojen digitoinnin ainutlaatuinen osa-alue, jossa ei ole vielä löydetty vastauksia muun muassa seuraaviin haasteisiin:
  • Ihmissilmä pystyy erottamaan paljon laajemman väriasteikon kuin useimmissa ICC-väriprofiloiduissa ympäristöissä on mahdollista esittää.
  • Digitaalisissa kuvatiedostoissa käytetyt värimallit eivät vastaa ihmissilmän havaintoa.
  • Dynaaminen alue valosta varjoon voi olla äärimmäinen.
  • Kirkkaiden kohtien heijastukset peittävät yksityiskohtia.
  • Pintatekstuuri voi olla tärkeä teoksen luonteen kannalta.
• Nykyiset parhaat käytännöt suosittelevat usein ICC-väriprofiileja hyödyntäviä värihallittuja työnkulkuja, mutta tiettyjen objektien kohdalla voi olla tarpeen tehdä työnkulun testejä sopivimman digitointiprosessin löytämiseksi. Tämä saattaa olla tarpeellista esimerkiksi ristipolarisointia käytettäessä. Tällöin ammattitaidon merkitys korostuu.
• Joitakin teoksia digitoitaessa vakioidusta ICC-väriprofiloidusta ympäristöstä on vain vähän hyötyä, sillä targetin kohdevärit eivät välttämättä vastaa taideteoksissa käytettyjä värejä.
• Lämmittäviä valonlähteitä tulisi välttää, etenkin jos ne joudutaan asettamaan lähelle maalausta.
• Kaksiulotteinen teos voidaan kuvata myös useassa osassa, ellei siinä ole taitoksia tai ryppyjä. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
• Teos on harvoin aidosti kaksiulotteinen. Jos originaalin pintatekstuuri on tärkeä, kameran yksittäisen kuvan tallennuskyky voi rajoittaa digitoinnin laatua. Kuvaaminen osissa ja kuvien yhteenliittäminen (stitching) muuttaa kolmiulotteisen informaation esitystä, ja osien yhdistäminen yhdeksi kuvaksi on epäluotettavaa.
• Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.

Ylisuuret objektit: Kartat, julisteet ja muut aineistot

(Oversize Items: Maps, Posters, and Other Materials)

Suositeltavat tekniikat

• Digitaalikamerat
• Kirja- eli planetaariset skannerit
• Tasoskannerit

Ei-suositeltavat tekniikat

• Arkinsyöttölaitteella varustetut skannausjärjestelmät
• Valaisujärjestelmät, jotka nostavat originaalin pinnan lämpötilaa yli 2 °C

LAATUTASO	1 tähti	2 tähteä	3 tähteä	4 tähteä
KUVATIEDOSTON OMINAISUUDET
Arkistotallenteiden tiedostomuodot	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000	DNG, TIFF, JPEG2000
Resoluutio eli näytteenottotaajuus (pikseliä tuumalle, ppi)	≥ 200 ppi	≥ 250 ppi	≥ 300 ppi	≥ 400 ppi
Bittisyvyys	8	8	8 tai 16	8 tai 16
Väriavaruus	Gray Gamma 2.2 SRGB	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2	Gray Gamma 2.2 SRGB Adobe 1998 ProPhoto ECIRGB_v2
Väritila	Harmaasävy tai väri	Harmaasävy tai väri	Harmaasävy tai väri	Harmaasävy tai väri
LAADUN MITTARIT
Sävyvaste (OECF) (8 bittiä/pikseli)	± 12	± 9	± 6	± 3
Sävyvaste (OECF) L* (kolorimetrinen ΔL2000* valitulle targetin harmaa-alueelle)	± 10	± 8	± 5	± 2
Valkotasapainon virhe	± 8	± 6	± 4	± 3
Valkotasapainon virhe (kolorimetrinen E(a*b*) valitulle targetin harmaa-alueelle)	< 8	< 6	< 4	< 2
Kirkkauden tasaisuus (kolorimetrinen – keskihajonta jaettuna keskiarvolla)	< 8 %	< 5 %	< 3 %	< 1 %
Keskimääräinen väritarkkuus (kolorimetrinen – keskiarvo ΔE2000 –targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 6,5	< 5	< 3,5	< 2
Väritarkkuuden 90. prosenttipiste (kolorimetrinen – 2,5 kertaa targetin kaikkien väri- ja harmaa alueiden keskihajonta)	< 16,25	< 12,5	< 8,75	< 5
Värikanavan virhetallennus (pikseliä)	< 1,2	< 0,8	< 0,5	< 0,33
SFR10 eli näytteenottotehokkuus (suhde %:na)	> 60 %	> 70 %	> 80 %	> 90 %
SFR-vaste Nyquistin taajuudella (modulaatio)	< 0,5	< 0,4	< 0,3	< 0,2
SFR50 (50 % SFR) (näytteenottotaajuuden prosenttiosuus, [alempi, ylempi])	[> 30 %, < 95 % ]	[> 35 %, < 85 %]	[> 40 %, < 75 %]	[> 45 %, < 65 %]
Mittakaavan tarkkuus (%-ero otsakkeessa mainittuun PPI:hin)	< ± 3 %	< ± 2,5 %	< ± 2 %	< ± 1 %
Terävöittäminen (maks. modulaatio)	< 1,3	< 1,2	< 1,1	< 1,05
Kohina (maks.) (keskihajonta)	< 6	< 5	< 4	< 2
Kohina (maks.) (L*:n keskihajonta)	< 4	< 3	< 2	< 1
Kohina (min.) (keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25
Kohina, min. (L*:n keskihajonta)	> 0,25	> 0,25	> 0,25	> 0,25

Suurikokoisten aineistojen digitoinnissa käytetään kolmea perusmenetelmää. Ensimmäinen niistä on koko originaalin kuvaaminen yhdellä otolla. Parhailla kennoilla ja objektiiveilla tämä metodi voi tuottaa korkealaatuisia tuloksia, jos originaali on suhteellisen pieni, mutta suuremmille originaaleille se ei riitä.

Toinen metodi on lineaarisen digitointijärjestelmän käyttö. Tällöin originaali digitoidaan rivi kerrallaan ja näistä riveistä koostetaan lopullinen kuvatiedosto. Menetelmällä voidaan saada aikaan korkeampiresoluutioisia kuvia. Kuvan resoluutiota rajoittavat kennon ja käytettävissä olevien objektiivien koko.

Kolmas metodi objektin kuvaaminen useassa osassa ja osien liittäminen yhteen kuvankäsittelyohjelmiston avulla (stitching). Tällöin on varmistettava, että kaikki kuvan osat ovat kaikilta osin laadullisesti identtisiä, jotta ne on mielekästä liittää yhteen. Tämä menetelmä ei rajoita resoluutiota tai originaalin kokoa. Ainoa rajoittava tekijä on arkistotallenteen suurin sallittu tiedostokoko (esim. TIFF 4Gt). Menetelmä kuitenkin heikentää usein kuvan geometristä tarkkuutta ja resoluutiota.

Geometrinen tarkkuus voi vaihdella merkityttävästi valitun metodin ja käytössä olevien digitointijärjestelmien mukaan. Kaikki mainitut metodit voivat tuottaa sekä erittäin tarkkoja että tarkkuudeltaan heikkoja digitaalisia kuvia. FADGI-suositus ei suosittele mitään tiettyä metodia. Jokaisella mainituista metodeista on omat tarkoituksenmukaiset käyttökohteensa.

Huomioitavaa

• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• Neljän tähden laatutaso ei salli kuvien ohjelmallista oikaisemista. Kuvat on otettava ± 1 asteen toleranssilla. Kiertäminen on sallittua vain 90 asteen välein.
• Korkeampi kuin 400 ppi resoluutio saattaa sopia joillekin ylisuurille aineistoille. Tavoiteresoluutiota tulee harkita digitoitavan originaalin vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi erittäin hienojen ja yksityiskohtaisten kaiverrusten laadukas digitointi saattaa vaatia 800 ppi tai suuremman resoluution. Lue lisää: Spatiaalinen resoluutio.
• FADGI-suositus hyväksyy myös vaihtoehtoiset digitointimenetelmät, kuten kuvien yhteenliittämisen (stitching), jolloin originaali kuvataan osissa. Lue lisää: Kuvien yhteenliittäminen (stitching).
• Korkealla resoluutiolla digitoidut suuret originaalit voivat ylittää TIFF-tiedoston suurimman sallitun koon 4 Gt.
• Tarvittaessa on käytettävä sopivaa yhtenäistä taustaväriarkkia. Taustavärinä suositellaan käyttämään neutraaliharmaata tai mustaa ja välttämään kirkkaita saturoituneita värejä. Taustaväriarkin on ulotuttava originaalin ulkopuolelle originaalin kaikilla sivuilla. Taustaväriä ei saa käyttää sävyalueen säätämiseen eikä sitä saa analysoida sävyvasteen osana.
• Lasin tai muiden materiaalien käyttö aineiston suoristamiseen digitoinnin aikana on sallittua, jos se ei vahingoita originaalia. Tällöin on erittäin suositeltavaa käyttää heijastamatonta lasia, jonka erikoispinnoitteet vähentävät merkittävästi heijastuksia ja mahdollisia häiriökuvioita (Newtonin renkaat). Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi varmistaa, että aineiston suoristaminen ei aiheuta emulsion halkeamia tai pohjamateriaalin vaurioitumista. Myös käpristyneiden aineistojen oikaisu on konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tehtävä.
• Originaalin pitäminen suorana alipainepöydän avulla vaatii konservaattorin tai muun vastuuhenkilön hyväksynnän. Originaalin läpi alipainekanaviin virtaava ilma voi pysyvästi heikentää joitakin originaaleja. Alipainepöytää voi käyttää, jos se ei vahingoita alkuperäisaineistoa.
• Jokaisen digitoinnin yhteydessä on suositeltavaa kuvata referenssikohde eli targetti, joka tulisi säilyttää arkistotallenteessa. Värien ja sävyjen säätö on tehtävä targetin avulla.
• Aineistot tulisi digitoida originaaleista. Kopioista tai kaksoiskappaleista digitointi johtaa laadun heikkenemiseen.
• Arkistotallenteita varten objektit on digitoitava ilman rajaamista siten, että objektin jokaiselle sivulle jää pieni marginaali. Käyttötallenteita voidaan rajata. Lue lisää: Rajaaminen.
• On suositeltavaa säilyttää arkistotallenne, jota ei ole jälkikäsitelty (esim. värivirheiden korjaaminen). Korjauksia tai parannuksia voidaan tehdä käyttötallenteisiin, kunhan asiasta mainitaan metatiedoissa.
• Digitointi ei saa vahingoittaa alkuperäistä aineistoa. Tämä on huomioitava erityisesti alkuperäisaineistoa käsiteltäessä ja puhdistettaessa sekä digitointilaitteistoja ja -menetelmiä valittaessa. Konservaattorin tai muun vastuuhenkilön tulisi puhdistaa ja valmistella aineisto digitointia varten. Jos originaali on vaarassa vahingoittua, työ on keskeytettävä välittömästi ja on otettava yhteyttä konservaattoriin tai muuhun vastuuhenkilöön.
• Digitoitavat aineistot on pidettävä digitoinnin ajan asianmukaisissa olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus). Aineistot tulisi altistaa valolle mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.
• Aineistoa käsitellään varoen puhtaat, hyvin istuvat, kertakäyttöiset nitriilihanskat kädessä. Aineistoja käsiteltäessä vältetään koskemasta kuva-aineistojen kuva-alaa, painopintoja ja valokuvien emulsiopintoja. Kysy tarkempaa ohjeistusta konservaattorilta tai muulta vastuuhenkilöltä.