Laadunhallinnan perusteita

Laadunhallinnan fokus on laadun optimoinnissa ja virheiden estämisessä – ei virheiden korjaamisessa jälkikäteen. Laadunhallinnassa tavoitellaan organisaatiossa tai digitointiprojektissa tavoitelluksi määriteltyä digitoinnin laadun tasoa.

Mitä laatu on?

Digitoinnilla tarkoitetaan analogisessa muodossa olevan aineiston tallentamista digitaaliseen muotoon.

Digitointi edistää kulttuuriperintöaineistojen käytettävyyttä ja säilyttämistä. Tavoitteena on tallentaa alkuperäisen aineiston sisältämä informaatio sähköisessä muodossa mahdollisimman tarkasti siten, että laadullinen ja sisällöllinen eheys alkuperäisen aineiston ja digitaalisen tallenteen välillä säilyy muuttumattomana.

Digitoinnissa laatu tarkoittaakin erityisesti kuvanlaatua ja sitä, miten tarkasti digitaalinen tallenne vastaa alkuperäistä objektia. Kyse on siten myös totuudenmukaisuudesta ja tiedon luotettavuudesta.

Laatuhallitussa digitoinnissa valmistetaan kerralla riittävän kokoisia, originaalien mahdollisimman eheitä toisintoja ja pitkäaikaissäilytykseen soveltuvia tallenteita, jotta alkuperäisaineistoa ei tarvitsisi digitoida useita kertoja eri käyttötarkoituksia varten. Jokainen digitointikerta kuluttaa aineistoa, ja laadukkaalla digitoinnilla minimoidaan tarve altistaa alkuperäisaineisto uudelleen digitoinnin tuottamalle rasitukselle. Laadukas digitointi yhdellä kerralla on myös taloudellisesti kannattavaa, kun vältetään esimerkiksi uudelleendigitoinnin aiheuttamat työvoimakulut.

Digitoinnin laadunhallinta edistää kulttuuriperinnön käytettävyyttä mm. tutkimustyössä. Digitoinnin laadun parantuessa myös suuri yleisö saa käyttöönsä entistä laadukkaampia aineistoja. Laadukkainkaan digitaalinen tallenne ei kuitenkaan korvaa alkuperäistä aineistoa.

Keskeisimmät digitoinnin laatuun vaikuttavat tekijät

• Digitointia tekevien henkilöiden ammattitaito
• Referenssikohteiden eli targettien käyttö
• Analysointiohjelmistojen käyttö
• Digitointitilan ominaisuudet ja hallintamahdollisuudet
• Digitoitavien aineistojen puhtaus
• Digitointityön perustuminen suosituksiin, ohjeisiin, standardeihin ja parhaisiin käytäntöihin
• Digitoinnin laatutason määrittäminen (osana digitointisuunnitelmia)
• Digitointilaitteisto ja sen suorituskyky
• Suunniteltu ja testattu työnkulku (dokumentoidut työnkulun kuvaukset)
• Tekninen laadunhallinta ja sen seuranta (esim. värienhallinta, bittisyvyys, kohina, resoluutio)
• Tiedostojen koko, laatu, ja tiedostomuodot koko elinkaaren ajan (PAS:n säilytyskelpoiset tiedostomuodot)

Miten laatua voi hallita ja mitata?

Laadunhallinta (tai laadunvarmistus) ei ole yksittäinen toimenpide vaan enemmänkin lähestymis- tai suhtautumistapa – prosessi, joka tulisi huomioida digitoinnin jokaisessa vaiheessa.

Laadunhallinnan tulisi kattaa digitaalisten aineistojen koko elinkaari aina näyttökuvien julkaisuun asti. Laajasti ajateltuna jo ammattitaitoisten digitoijien rekrytoiminen voidaan nähdä osana laadunhallintatoimenpiteitä.

Laadun mittaaminen on yksittäinen vaihe laadunhallintaprosessissa. Tällöin mitataan muun muassa digitaalisen kuvan värien uskollisuutta alkuperäisaineistolle.

Laatua mitataan yksinkertaisimmillaan esteettisesti eli silmämääräisesti vertaamalla kuvatiedostoa alkuperäisaineistoon. Tämä subjektiivinen laadunarviointi on kuitenkin monestakin syystä epäluotettavaa. Katseluolosuhteet, ympäristön vallitseva valaistus, heijastukset ja jopa näytön reunan väri vaikuttavat siihen, miten silmä tulkitsee värejä. Lisäksi ihmisten kyky aistia värejä sekä näkemys siitä, mikä näyttää hyvältä tai oikealta, vaihtelee. Näyttö voi olla laadukas mutta väärin säädetty tai kalibroimaton, ja jotkin kuluttajakäyttöön tarkoitetut näyttölaitteet muuttavat kuvan keinotekoisesti miellyttävämmän näköiseksi. Kaikki ohjelmistot eivät ole värihallittuja, jolloin näytöllä olevassa kuvassa voi olla mukana oikea väriprofiili, mutta ohjelma ei huomioi sitä vaan näyttää värit virheellisinä.

Subjektiivinen arviointi on suotavaa vain ammattitaitoisen digitoijan toteuttamana ja hallituissa olosuhteissa (lue lisää: Työtilat). Tässäkään tapauksessa subjektiivinen arviointi ei yksin riitä laadunvarmistukseen vaan tarvitaan myös ohjelmallista arviointia ja testaamista.

Digitoinnin laadun objektiivinen arviointi perustuu sen sijaan digitaalisen kuvan laadun testaamiseen tarkoitettujen analysointiohjelmistojen ja referenssikohteiden eli targettien käytölle (lue lisää: Ohjelmistot ja targetit). Analysointiohjelmiston ja targetin avulla voidaan suorittaa digitaalisen kuvan laadunvarmistustesti.

Targettien pinnassa on erilaisia mitattavia alueita, esimerkiksi värialueita (patch), joiden perusteella mitataan värien toistokykyä, tai erilaisia geometrisiä kuvioita ja viivoja, joiden perusteella voidaan mitata mm. laitteiston kykyä tallentaa yksityiskohtia (SFR).

Esimerkiksi jokaisella mitattavalla värialueella on oma numeerinen viitearvonsa. Kun targetti digitoidaan, analysointiohjelmisto vertaa viitearvoja targetin digitoinnista mitattuihin arvoihin, esimerkiksi skannerin samasta kohdasta skannaamiin sävyarvoihin. Tämän vertailun perusteella ohjelmisto kertoo laitteiston kyvystä toistaa värejä.